Minä mieluummin...

On itseasiassa monia asioita, joita tekisin mieluummin kuin kirjoittaisin tätä blogipostausta, mutta syystä tai toisesta en kuitenkaan tee niitä.

1. Haluaisin tehdä kosmetiikkablogiini postauksen kymmenestä kynsilakasta, johon haluaisin kynsilakkavarastoni supistaa. En kuitenkaan ole tämän aiheen kimpussa, koska mun pitäisi ottaa lakkalaatikkoni esille ja pistää kirkkaat valot päälle ja tihrustaa nimiä niiden kyljistä ja ottaa valokuviakin. Liikaa hommaa.

2. Haluaisin katsoa jotain naisellista hömppäsarjaa. Mitään hyvää ei kuitenkaan tule mieleen. Koneellani oleva Keeping Up with the Kardashians on vähän jopa liian hömppää. Sopii paljon paremmin kokkauksen tai siivouksen taustalle, jolloin siihen ei kiinnitä niin suuresti huomiota. Ehdottomasti niitä sarjoja, joiden katsomiseen ei kannata käyttää koko havainnointikykykapasiteettiaan. Australia's Next Top Model -kausi on myös kesken, mutta jakso kestää 40 minuuttia ja haluan nukkumaan aiemmin. Kivoimmat mallit on myös jo tipahtaneet. Haluaisin ymmärtää saksaa, koska sitten voisin katsoa myös Saksan huippumalli haussa -ohjelmaa, joka on parin englanniksi käännetyn jakson perusteella osoittautunut paljon todentuntuisemmaksi ja mallimaailmaa todemmin esittäväksi kuin aito ja alkuperäinen amerikkalainen.

3. Haluaisin editoida meikkivideota, jonka filmasin tänään. Siihen myöskin menisi liikaa aikaa. En malttaisi käydä nukkumaan. Muhun on iskenyt joku vimma, joka on saanut mut pitämään editoinnista. Aiemmin editoiminen oli pakollinen vaihe videon filmaamisen ja lataamisen välillä, mutta tällä hetkellä tykkään editoida. Outoa. Tää menee varmaan ohi.

Postaus, jolla ei ole kerrassaan mitään muuta funktiota, kuin täyttää viidentoista minuutin lokonen elämässäni. Jotain pitää tehdä, kun istuu sängyllä valmiina käymään nukkumaan. Ei voi vain pestä hampaita ja mennä peiton alle (pelaamaan kännykkäpelejä). Ensin pitää istua sängyllä ja lukea tai datata. Muuten jää tunne, että jotain jäi väliin, puuttumaan, paitsi, ilman. Mitä jos koen lukiessani tai datatessani jonkun onnen hetken tai tutustun johonkin mielenkiintoiseen, ja jäisin ilman sitä onnea tai intoa, jos vain menisin nukkumaan. Heh. Nyt olemme unettomuusongelmieni juurilla. :)

My First Comeback

Pieni varaslähtö melkein vuoden kestäneeseen bloggaustaukoon.
Viime vuonna lupailin itselleni parasta vuotta toistaiseksi. Ei mennyt ihan putkeen se. Tai meni jos se putki johtaa suoraan viemäriin. Suurimman osan vuotta sairastin. Suoritin ehkä neljä kurssia yliopistolla. Tänä vuonna olen sentään kunnostautunut ja karsinut turhat pois: toistaiseksi suoritettujen kurssien määrä on 1. Positiivisena puolena se, että sain siitä arvosanaksi vitosen. Jokainen kotitehtävä, ryhmäprojekti sekä tenttiin lukeminen oli kuin hampaiden kiskomista, mutta ilmeisesti nollamotivaatiollakin voi onnistua. Lupaa hyvää gradua ajatellen.
En mä kylläkään ajattele sitä gradua. Teen parhaani sulkeakseni sen tajunnasta täydellisesti, jotta voin jatkaa päivästä toiseen hajoamatta pääni sisäisiin ristiriitoihin. Kevät ja päätösten aika kuitenkin lähenee uhkaavasti ja kohta on sitten pakko ajatella se gradu työn alle tai hyväksyä elämäni ensimmäinen aivan megalomaanisen kolossaalinen epäonnistuminen.
Jotta paineet eivät jäisi turhan pieniksi, niin edessä olisi myös uuden työpaikan etsiminen. Ja löytäminen - jos nimittäin haluan pitää itseni ruokittuna (ja meikattuna). Saisin mä työpaikkani pitää, mutta työvuorosta vähennettiin tunti, joten jäljelle jäi kolme, mikä tekee kuukausipalkasta hiukkasen niukan. Mä oikeesti pidän sitä varsinaista hommaa ihan jees puuhailuna, mutta johtoporras tuntuu vähän väliä sylkevän pikkuisen päälle tavalla tai toisella. Minä olen mm. fiksu, tehokas, järjestelmällinen ja osaan hommat hyvin, joten mielestäni en ole ansainnut paskaa kohtelua. Tervetuloa työelämään, niinkö?

Lähtipäs negatiivisille raiteille. Vaihdetaan parempiin. Kissa. Täällä on kissa. Mä voisin tuijottaa sitä tuntikausia ja vaan ihailla miten sulava se on ja miten hienoja pehmeitä kaaria siinä on ja sitten jos koskettaa niin kuinka silkkinen turkki sillä on. Se kylläkin tuijottaa takasin happamana viestien, että lakkaa tuijottamasta ja leiki mun kaa.
Hani, Hunhunhanibunbun, Hannels, Hämpster, Hämpylä, Hämppi, Hämppy, Kitkit, Meien kisu, Meien pikkunen, Mamin kulta, Hunhun, Samperin katti!, Mitä vittua!, Nythani!, Noh!...
Rapsutukset sille kelpaa parhaiten aamuyöstä, jolloin se tallustelee mut ylhäältä alas, nuuhkii korvan tai muuta tielle sattuvaa ja asettuu sitten mun vatsalle hellittäväksi. Mä silittelen vähän aikaa ja sitten me nukahdetaan. Parhaassa tapauksessa herään parin tunnin päästä mahaltani ja kissa on siirtynyt mun pyllyn päälle jatkamaan unia. Huonommassa tapauksessa se on siirtynyt jalkopäähän vaanimaan mun varpaita ja tavoittelee niitä peiton alta. Pahemmassa tapauksessa se tavoittelee Vilin varpaat ja saa lentävän lähdön sekä porttikiellon kammariin.
Ihihi. Nyt se raahasi kepin narun päässä tänne ja tyhmäkin ihminen ymmärtää, mitä se tarkoittaa.