My First Comeback

Pieni varaslähtö melkein vuoden kestäneeseen bloggaustaukoon.
Viime vuonna lupailin itselleni parasta vuotta toistaiseksi. Ei mennyt ihan putkeen se. Tai meni jos se putki johtaa suoraan viemäriin. Suurimman osan vuotta sairastin. Suoritin ehkä neljä kurssia yliopistolla. Tänä vuonna olen sentään kunnostautunut ja karsinut turhat pois: toistaiseksi suoritettujen kurssien määrä on 1. Positiivisena puolena se, että sain siitä arvosanaksi vitosen. Jokainen kotitehtävä, ryhmäprojekti sekä tenttiin lukeminen oli kuin hampaiden kiskomista, mutta ilmeisesti nollamotivaatiollakin voi onnistua. Lupaa hyvää gradua ajatellen.
En mä kylläkään ajattele sitä gradua. Teen parhaani sulkeakseni sen tajunnasta täydellisesti, jotta voin jatkaa päivästä toiseen hajoamatta pääni sisäisiin ristiriitoihin. Kevät ja päätösten aika kuitenkin lähenee uhkaavasti ja kohta on sitten pakko ajatella se gradu työn alle tai hyväksyä elämäni ensimmäinen aivan megalomaanisen kolossaalinen epäonnistuminen.
Jotta paineet eivät jäisi turhan pieniksi, niin edessä olisi myös uuden työpaikan etsiminen. Ja löytäminen - jos nimittäin haluan pitää itseni ruokittuna (ja meikattuna). Saisin mä työpaikkani pitää, mutta työvuorosta vähennettiin tunti, joten jäljelle jäi kolme, mikä tekee kuukausipalkasta hiukkasen niukan. Mä oikeesti pidän sitä varsinaista hommaa ihan jees puuhailuna, mutta johtoporras tuntuu vähän väliä sylkevän pikkuisen päälle tavalla tai toisella. Minä olen mm. fiksu, tehokas, järjestelmällinen ja osaan hommat hyvin, joten mielestäni en ole ansainnut paskaa kohtelua. Tervetuloa työelämään, niinkö?

Lähtipäs negatiivisille raiteille. Vaihdetaan parempiin. Kissa. Täällä on kissa. Mä voisin tuijottaa sitä tuntikausia ja vaan ihailla miten sulava se on ja miten hienoja pehmeitä kaaria siinä on ja sitten jos koskettaa niin kuinka silkkinen turkki sillä on. Se kylläkin tuijottaa takasin happamana viestien, että lakkaa tuijottamasta ja leiki mun kaa.
Hani, Hunhunhanibunbun, Hannels, Hämpster, Hämpylä, Hämppi, Hämppy, Kitkit, Meien kisu, Meien pikkunen, Mamin kulta, Hunhun, Samperin katti!, Mitä vittua!, Nythani!, Noh!...
Rapsutukset sille kelpaa parhaiten aamuyöstä, jolloin se tallustelee mut ylhäältä alas, nuuhkii korvan tai muuta tielle sattuvaa ja asettuu sitten mun vatsalle hellittäväksi. Mä silittelen vähän aikaa ja sitten me nukahdetaan. Parhaassa tapauksessa herään parin tunnin päästä mahaltani ja kissa on siirtynyt mun pyllyn päälle jatkamaan unia. Huonommassa tapauksessa se on siirtynyt jalkopäähän vaanimaan mun varpaita ja tavoittelee niitä peiton alta. Pahemmassa tapauksessa se tavoittelee Vilin varpaat ja saa lentävän lähdön sekä porttikiellon kammariin.
Ihihi. Nyt se raahasi kepin narun päässä tänne ja tyhmäkin ihminen ymmärtää, mitä se tarkoittaa.

Ei ihan shamppanjaa ja vaahtokarkkeja

Vaan romanttisia komedioita ja leivonnaisia. Tämä oli eilen kehittelemäni suunnitelma, joka lähti siitä, että näin ruokalassa juustokakkua. Alkoi tehdä mieli juustokakkua ja mietin, että osaisinkohan tehdä itse. Päätin, että en, mutta ainahan voin katsoa pakastealtaista. Mietin, että oikeastaan voisin kyllä "leipoa", mutta juustokakkua ei taideta myydä silleen 'tässä jauhot, lisää vesi, paista uunissa'. Oikeastaan mud cake tai joku vastaava kävisi juustokakun tilalle.
Olen kaipaillut elämääni romanttisia komedioita, sillä olen hiusrajaa myöten täynnä muita elokuvia. Erityisesti tsompielokuvat on nyt listan häntäpäässä ja jos joudun lähiaikoina katsomaan mädäntyneitä ihmisiä heilumassa telkkarissa, niin alan murista.
Onko mitään tyttömäisempää kuin "leipoa" ja katsoa romanttisia komedioita? Loistava suunnitelma perjantai-illalle.

Pyörin ympäriinsä Tokamnnilla jonkin aikaa, ennen kuin totesin, että niiltä ei kyllä irtoa mitään kategoriassa 'tässä jauhot, lisää vesi, paista, nami valmis'. Päätin, että olkoon, Fanipalat ajakoot asian.
Kotona valikoin leffaksi Letters to Juliet, koska se oli Makuunin Top 30 listalla. 20 leffaminuutin aikana selvisi, että tässä väen vängällä tehdään sulhosta omiin haaveisiinsa keskittyvää ja morsion toiveet unohtavaa itsekeskeistä tolloa, vaikka mies onkin varmasti noin muuten ihana ja söpö. Sillä vaan on tärkeitä omia unelmia. Epäilen, että kuvioon oli astumassa jostain salaperäinen muukalainen, joka huomioi naisen toiveet paremmin. En tiedä. En jaksanut katsoa. Liian pakotetun oloinen.
Onnekseni perjantaina on katseltavissa Greyn anatomian ja Vampyyripäiväkirjojen uusimmat jaksot. Näiden seurassa sitten koin aikomani naiselliset tunne-elämykset. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ei ihan shamppanjaa ja vaahtokarkkeja, ei edes "leipomuksia" ja romanttisia komedioita, vaan Fanipaloja ja lälly teinisarja.