Viimeinen tämän kouluvuoden tentti oli tänään. (Tosin se ei millään muotoa mene tällä kerralla läpi, joten teoriassa se on vielä edessä päin.) Nurinkurisesti nyt iski päälle niin suuri Stressi, että tunnen jo kuinka se pyyhkäisee kehoni yli saaden hiukseni haurastumaan ja ihoni näppyläiseksi, (minkä ajatteleminen taas luonnollisesti lisää stressia). Enää en voi vedota siihen, että pitää hoitaa ensin koulu pois harrastusten alta. On pakko keskittyä harrastuksiin. (Pakon ja harrastusten ei pitäisi päätyä samaan lauseeseen...)
Ylihuomenna on kuoron kevätkonsertti ja osaan ulkoa vasta kolme laulua. Mikä kummallisinta, kyseiset laulut ovat ruotsiksi, joten en edes täysin ymmärrä mitä laulan, mutta silti ne jäivät päähän ilman opettelua. Voi tosin olla, että ei ole väliä osaanko laulun laulua, sillä tällä hetkellä kipeä, yskäinen kurkkuni ei tuota erityisen suloisia sointuja, lähinnä riipiviä ja rahisevia. Jos kevätkonsertin saa kunnialla läpi, voikin alkaa huolehtia kuoromatkasta Unkariin. Matkavakuutus vielä uupuu; en oikein vielä tiedä mitä uusimmat lentoturvallisuussäännöt pitävät sisällään; en omista matkalaukkua; osa garderoobista on vielä kaupassa (mm. kengät, tuskaa!!); siellä paikanpäällä tarvii vissiin rahaa... "ynh, uik"
(muistan hengittää... muistan hengittää... syvään)
Matkastressi pintapuolisesti käsitelty; voin siirtyä treenistressiin. Kahden viikon flunssa on rajoittanut sekä varsinaista taekwondotreeneissä käymistä että kotitreeniä. Olen siis taas huonommassa kunnossa kuin aikoihin ja vyökoe on ensi viikolla. Olen ehkä parantunut revähtäneestä vatsalihaksesta (ehkä en, se selvinnee maanantaina lääkärin jälkeen "ynh"). Nyrjähtänyt nilkkani vihoittelee heti kun kävelen enemmän kuin Carelia-salilta humpalle ja takaisin, joten ap chagiin vaadittu asento ei yleensä onnistu. Ainoa mahdollisuuteni on, että kehitän tämän stressihuolestuneisuuden aggreksi ja läpäisen vyökokeen silkalla asenteella.
(muistan hengittää... "ynh")
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti