Nallekarkkiparty

Yey Yey, it's mah birthday. En ole juhlinut enää vuosiin... ok, kolmeen vuoteen. Siihen myös lopetin vuosien laskemisen ja ongelmakseni olenkin saanut sen että ikääni kysyttäessä joudun hetken miettimään oikeaa vastausta. Olen siis vastaillut olevani 19-vuotias jo kolme vuotta. Henkinen ikäni ei kyllä ole saavuttanut vielä edes sitä. Tänään siis kuitenkin juhlistin päivääni käymällä Houkutuksessa herkullisella kakkupalasella ja kahvilla hyvän ystävän seurassa. Muutakin aktiviteettia päivään kertyi, mutta Houkutus oli se Juttu jolla olin päättänyt juhlistaa. Ok, pakko mainita Tiimari-visiitistä, jonka aikana törmäsin silmiään pullauttelevaan kynään. Ihan ehdotonta huvia! mutta kolmen euron hinta esti minua nolaamasta itseäni kaupan ulkopuolella. X)

Nuorempana aina listailin mitä olin saanut lahjaksi. Muistoihin jäävät tämän vuoden osalta...: Piristävät nallekarkit jotka tulivat postissa. Uiuiui! So cute. Ja piristivät ihan oikeasti. Pääkallomuki. Näin sen, halusin sen, sain sen. Me iz sooo happie! Äitini pistin lahjoittamaan viimeisen Harry Potterin heti sen ilmestymispäivänä. Se liimasi mut paikalleen ja nenän kirjaan (aineita jouduttiin käyttämään erityisesti jotta saatiin kirja irti nenästä, paikasta oli helpompi päästä irti (huono huono vitsi...)). Pari korttia saapuivat ilman suurempia lahjoja, antanen tämän anteeksi ; ). Ja sitten, William Joseph, tämän käsittelen myös tämän vuoden synttärilahjakategoriassa. Olen vaahdonnut siitä miehestä niin paljon. Pahvilaatikosta ei siis kuitenkaan hypännyt äijänkörilästä. Kyse on cd-levystä. Like the best ever!!!!! Kuuntelin aktiivisesti puolisen vuotta sitten ja kuuntelen edelleen. Aloitin sillä aamuni. Olen mennyttä.

Old, new, borrowed, blue.

Joku voisi kuvitella että rakastan lukujärjestyksen tekoa, koska olen nyt tehnyt omani nelisen kertaa. Saattaa olla että rakastankin. Ranska tipahti pois ja ruotsin kursseja tuli pari lisää. On siis edelleen mahdollista että kuolen työmäärääni. Pedagogisten kurssit kestänevät kuukauden tai korkeintaan yhden periodin. Osaan arvostaa sitä, että sen jälkeen lukujärjestykseni helpottuu hieman. Vaihtoehtoisesti höpsähdän sen vuoksi, ettei mulla yhtäkkiä olekaan mitään tekemistä (ei liene pelkoa kuitenkaan tästä). Haluaisin nähdä jonkin toisen tiedekunnan, jossa tunteja on 26:sta ylöspäin viikossa ja siihen kotitehtävät päälle ja vuoden lopussa opintopisteitä on kasassa 46. Tätä ajatellessa hajoaa.

Menneen viikon kivoihin juttuihin lukeutuu ehdottomasti uudet fuksit ja tuutorointi. Hieman on tunnontuskia siitä, että se mikä on selvää omassa päässä ei kuulosta selitettynä läheskään niin selvältä. Paljon asioita taisi jäädä myös sanomatta, mutta kuulemani perusteella se olisi ehkä mennyt ohi joka tapauksessa, sillä paljon siitä mitä sanottiin meni ohi. On kuitenkin aivan ihanaa, että täällä on nyt paljon potentiaalisia uusia ystäviä ja tuttuja. Ilokseni olen huomannut että mun on helppoa mennä juttelemaan uusille ihmisille.

That was something new, now to something old. Myös vanhat ystävät kaupungissa enenevät eli lapsuuden ystäväni muutti juuri tänne. Erikivaa! : ) Something borrowed... Tällä hetkellä leffoja ja kirjoja on lainassa. Kohta varmaan rahaakin. On vähän ankeutta huomattavissa pankkitilillä, eikä edes ihan vähän jos tarkkoja ollaan. Something blue: taivaalla on vaihteeksi näkyvissä jossain määrin sinistäkin. Jee.