Ensivaikutelmia

Jännitti sitten niin että nukuin ennen lentoa 2 tuntia. Kyyti kohti kenttää lähti ennen neljää aamulla. Saavuin juuri sopivaan aikaan, vaihdoin tulosteen lippusiksi ja kirmasin turvatarkastukseen, ostin vesipullon ja Voguen ja kävelin koneeseen. Heathrowlla jouduin odottamaan vähän pidempään. Matkalla portille huomasin käveleväni kahden suomalaisen perässä, ja sattuipa sitten niin, että he olivat myös matkalla ECU:hun. Lentokoneessa jutustelin Dukea käyvän saksalaisen kanssa. Siis sitten kun hän oli herännyt viiden tunnin uniltaan. Olin niiin kade! Käytävän toisella puolella istui suomalainen tyttö. (Suomalaiseksi tunnistin, kun hän luki Trendiä.) USA:n päässä maahantuloviranomaisten käsittelyssä ollessani kuulin hänen sanovan toiselle virkailijalle, että määränpää oli ECU. Meitä on siis neljä; luonnollisen epäkohteliaasti hölpötämme välillä suomea onnesta soikeana.
Aikaeroon sopeutuminen on käynyt hitaisesti. Lisäksi kahdessa päivässä on pitänyt sopeutua niin paljoon, että tuntuu höpöiseltä. Olen kuitenkin oppinut vetämään vessan ja osaan ostaa itselleni ruokaa onecardilla.
Rahaa käytin juuri kolmen kurssin kirjoihin yli 200 dollaria. Vielä kahden kurssin kirjat on ostamatta.

Ei täällä kovin lämmin ole, mutta ei ole lunta tai tuiskuakaan. Kylmä kai tulee vain koska siihen ei osaa varautua. Yhtenä päivänä voi olla tosi lämmin ja seuraavana hytisyttääkin ihan kunnolla. Paikalliset tosin kulkevat shortseissa ja t-paidoissa milloin vain. Kuten kauemmin paikalla ollut vaihtari totesi, ihmisten vaatetuksesta ei voi täällä tunnistaa vuodenaikaa.

Kaikki on niin isoa ja hienoa. I swears. Ja halpaakin. Opiskelijalle edut ovat mahtavat. Täällä on ilmainen bussilinja. Opiskelijakortin sai 10 dollarilla ja valokuva sitä varten otettiin korttihakemusta palauttessa. Kortin sai luonnollisesti mukaansa 3 minuttia myöhemmin... Kortille on siis ladattu aterioita 19 viikossa ja niitä voi käydä syömässä noin mihin aikaan hyvänsä yöllä kahteen asti (nettisivun mukaan ainakin; toistaiseksi aamukahvi on osoittautunut tehtävä mahdottomaksi.) Kampuksen poliisivoimat käsittävät noin 60 henkilöä, jotka tulevat halutessani saattamaan minut kotiin kampuksen paikasta a paikkaan b. Ei tosin sen ulkopuolelta. Hälytysnappeja joilla heidät voi kutsua vaaran uhatessa on siellä täällä tuolla ja jokapuolla. Kirjasto näyttää erittäin lupaavalta, ja jos siellä sattuu eteen jokin ongelma, niin kysmän voi virkailijalle lähettää tekstiviestillä tai voi käyttää IM:a. Yliopisto on paljon isompi kuin mihin olen tottunut, ja samaten sen resurssit.

Nyt nukkumaan. Huomenna pitää olla pirteänä ja skarppina Classical Mythologyssa. (Oppikirja n. 70$ jos oikein muistan, parasta olla hemmetin hyvää tekstiä...)