Kielimielellä

Kirjoitin juuri luovaa epäfiktiota luovan kirjoittamisen kurssille. Joudun tarkastamaan mitä ääntä paperi pitää englanniksi ('kahina', 'rapina') sekä mikä on ääniraudan käännös. 

Kulttuuriin sopeutumisessa olen kohdannut muutamia ongelmia. Unohdan sanoa "please" kun tilaan ruokaa, joten se tulee myöhässä, joka tekee siitä semanttisesti ei kohteliaan vaan kärsimättömän "can I have the chicken... ... ...... please". Lisäksi kun avaan oven jollekin ja hän kiitää, oikea vastaus on "mmhmm" jonka lopussa on nouseva intonaatio. Yksi tärkeimpiä on "'Scuse me". Sitä pitää hokea joka käänteessä suorista puhumattakaan. Tämä on jo aika hyvin automatisoitunut. Aina kun joku lähestyy puolen metrin säteelle "excuse me". Kävin eräänä lauantaina shoppailemassa ja koska lauantai on vilkas kauppapäivä, niin tuota fraasia tarvitsi keskimäärin viiden minuutin välein.

Kirjakauppa Barnes & Noble on luokitellut kirjat useaan kategoriaan jotta olisi helpompi löytää mieleisensä. Näitä ovat mm. Audiobooks, Biography, Business & Money, Diet & Health, Fiction & Literature, Mystery & Crime... Minkähänlaista materiaalia on tarkoitus löytää osiosta Fiction & Literature? Eikö esim. mystery and crime kirjat ole fictionia ja literaturea? I lol'd. Älkää kertoko mulle totuutta tämän fiction and literature kategorian takana. Mulla on hauskempaa tällä lailla. :D

Mietiskellessäni että millä sanalla paperi rahisee Amerikassa ja että miksi en itse opi vastaamaan "mmhmm" kun joku kiittää kun avaan oven vaan jään aina hiljaa seisomaan yrittäen muistaa mitä piti sanoa tunsin itseni vähän riittämättömäksi. Sitten aloin miettiä, että kuinka paljon suomen kielen sanoja tiedän. Luinhan paljon paksuja kirjoja jo ala-asteella (paksuus pitää tietysti suhteuttaa ala-asteikäisen kokoluokitelmiin, mut silti). Ensimmäisen paksun oikean romaanin englanniksi luin ehkä 16- - 17-vuotiaana. Oikeastaan on oikeastaan ihmeellistä, että pystyn käyttämään jotain muuta kieltä kuin omaani niin paljon että pystyn kirjoittamaan fiktiota sillä. Oikeastaan on oikeastaan ihmeellistä, että voin keskustella amerikkalaisen kanssa ilman että tämä huomaa että olen kotoisin jostain ihan muualta. "Actually, I'm an exchange student." "Oh, really?! Wow. Where do you come from?" "Finland." "Oh, wow." 

Luonnollisesti pidemmän päälle sen kyllä huomaa että sanavarastosta puuttuu ruusukaalit ja ääniraudat. Lisäksi sain kommentteja aksentistani. "Your accent is so great. :) It's like English but like some Australian in it." Josta voin päätellä, että täysin amerikkalaiselta en kuulosta, mutta että puhujakaan ei ehkä ollut hirveästi perehtynyt brittien ja aussien aksentteihin. It's like English. Lol!

Pointti kuitenkin oli, että onhan tää nyt kuitenki aika hienoa osata kieltä. Hyvähienoa kaikki enkkikset kaikkialla. (Ja niin, musta tuo lempinimitys englannin opiskelijalle on vaan kiva. En välitä muiden mielipiteistä. Lällää.)