Hetki on mennyt sitten viime päivityksen

Elämäni tässä välillä, osa I

Kerran kauan kauan 3-4 viikkoa sitten eräänä perjantaina heräsin aamulla ja kurkku oli vähän kipeä. Aamukahvi jota siemailin luennolla laukaisi yskimisen. Iltapäivällä spring breakia suunnitellessa oloni oli surkea. Illalla nukkumaan käydessä tärisin ja värisin ja tutisin ja hytisin kuumeisena. Viikonloppu meni siis enimmäkseen sängyssä maaten. Välillä yritin istua koneella mutta istuminen sattui. Ihan joka paikkaa särki ja kliseen mukaan ensin luulin että kuolen ja sitten pelkäsin etten kuolekaan. En ihan tervehtynyt maanantaiksi, mutta siitä huolimatta raahauduin iltaluennolleni (3 tuntia luovaa kirjoittamista) sillä suunnitelma oli että missaan seuraavan maanantain tunnit (ja käytän siis poissaoloni vasta silloin, 3 tuntia saa olla poissa, tässä tapauksessa yhden luentokerran verran, muut poissaolot laskevat kurssin arvosanaa jos ei ole lääkärintodistusta) koska lento San Franciscosta olisi perillä vasta puolen yön maissa. Luennolla sitten kerrottiin että spring breakin jälkeisen maanantain luento on peruttu. Yhtään ei ottanut päähän. Tiistain olin taas sängyn pohjalla toivomassa että paranen lomaa varten. Keskiviikkona raahauduin luennolleni ja torstaina jopa ostarille asti, jossa viettämäni tunti sai mut niin väsyneeksi että luulin että kuukahdan bussiin. Onneksi paranin kuitenkin jotta pääsin nauttimaan lomasta melkein täysin rinnoin, vain pieni yskä jäi muistoksi.

Lauantaina aamulla kello soi jossain kolmen tienoilla muistaakseni. Tehokkaat kahden tunnin yöunet takana raahauduimme (-mme: minä, Ruut ja Olli) Greenvillen lentokentälle - joka oli kiinni ja pimeä. Eipä sitä voinut tietää että kyseessä on pienin lentokenttä ikuna joten ei tarvitse varata aikaa millekään. Lennettiin Charlotteen, jossa nautittiin aamupalaksi kanaa ja bisquitseja Bojanglesilla. Charlottesta torkuin Los Angelesiin ruudullinen hattuni silmilläni. Matkalukemisena olisi ollut Twilight-sarjan ensimmäinen kirja, josta jaksoin lukea jopa sivun - eiku melkein kaks.

Julkkislaskuri: 1) Sarah Jessica Parker oli samassa lentokoneessa.

----

Lisää Los Angelesista seuraavassa postauksessa. Älä missaa Batmanin ja Jokerin yhteenottoa - Anne siinä välissä, äläkä melodramatiikkaa Kauniiden ja rohkeiden kuvauspaikalla.

----

Tämä päivä on mennyt tenttiin lukiessa. Koko viime viikko perjantaista perjantaihin meni läksyjä tehden. Viime viikon aikana katsoin yhden televisio-ohjelman, kävin muutaman satunnaisen ja lyhyen mesekeskustelun, selailin silloin tällöin facebookin uutuudet, soitin pianoa, söin ja nukuin - kaiken muun ajan vietin kotitehtävien parissa. Olen kone. Olen myöskin raato.

Perjantaina oli pakko käydä vähän tuulettumassa. Näin ollen shoppailin itselleni leobardikuvioisen mekon ja parin turkoosi/kultasävyisiä heliseviä korviksia, vedin päälle kirkkaan pinkit legginsit ja jalkoihin ihan järkyttävän korkeakorkoiset kengät (tuntui siltä kuin olisin kävellyt etukenossa) ja menin baariin kavereiden kanssa. 

Taisin jo aiemmin valittaa puuttuvasta ilmastoinnista paikallisissa menomestoissa. Kaikki hikoilivat kuin viimeistä päivää. Ulos porukkaa ei päästetä, koska he saattaisivat kuljettaa kavereitaan sisään ilmaiseksi. Ilmiselvästi tarkoitus on tappaa kaikki maksavat asiakkaat. Tästä huolimatta nautin tanssahtelusta. (Siis sen jälkeen kun olin vaihtanut korkokenkäni siedettäviin ballerinoihin.)

Kotiin päästyäni totesin, että legginsini olivat värjänneet jalkani pinkkilaikullisiksi. 

Hihittelin.

Nyt palaan oppimaan lisää siitä kuinka Dionysos is the god of fluids. He gave us the gift of intoxication (which is double-edged): wine can temporarily ease anxiety and heighten the capacity for pleasure, but its effects also induce severe mental disorientation, followed by debilitating illness. Eli känni ja krapula. How could I not love Mr. D., the son of Big Z?