Noin viikko sitten katselin auringon nousun kaksi kertaa 20 tunnin sisään. Heräsin New Yorkissa klo 3.45. Odottelin noin 12 tuntia JFK:llä oman lentoni lähtöä. Otin muun muassa torkut lelukissa tyynynäni (kissa, jonka saksalaiset turvatarkastuksessa raatelivat sitten... no joo, pieni reikä mahassa ei ehkä ole raatelua), meksikolaisten höpöttäessä hilpeästi ympärilläni. Herättyäni odottelu sujui onneksi hyvässä seurassa; kiitos Juliana, I may owe you my sanity. Noin samoihin aikoihin kun mun kone lähti dusseldorfia kohti oli Finnairin kone lentämässä suoraan Suomeen. Oi jospa oisin voinut olla mukana...
Saksassa minulle puhuttiin saksaa. Minä en ymmärtänyt. Löysin kuitenkin portilleni (B83 tjsp), joka oli piilotettu yläkertaan ja sinne osoittava kyltti oli vasta turvatarkastusten tuolla puolen. Turvatarkastus oli perusteellisin, jossa olin ollut toistaiseksi. Paidan vetoketju ja farkkujen napit huusivat metallinpaljastimessa, mitä ei siis tapahtunut jenkeissä - samat kuteet kuitenki oli päällä, ja... niin... kissani avattiin. Jouduin myös pakkaamaan reppuni uudelleen.
Lentokentillähän löytää oikeisiin paikkoihin seuraamalla sitä minne muut menee. Mitä jos joukon johtajana olisikin joku joka ei oikeastaan tiedä minne on menossa. Tai mitä jos se on menossa eri paikkaan kuin minä. Amerikassa on kylttejä niin että tyhmemmätkin ymmärtää (se on kai tarpeen), mutta Saksassa ja Suomessa joutuu arvailemaan parhaansa mukaan ja seuraamaan jengiä
.
Matkustimme saksalaisen teiniryhmän kanssa Suomen maalle. Ja sitten äiti halasi. :) Ja isä vei meidät hengissä ulos Helsingistä.
Nukuin kotona 2 yötä, sitten lähdin Lappeenrantaan ja nukuin siellä yhden yön, sitten Joensuuhun ja nyt olen nukkunut täällä jo aika monta yötä, kohta lähden nukkumaan pari yötä Lahdessa ja sitten kiiruhdan takaisin Joensuuhun. Matkalaukut on vielä purkamatta ja elämä repusta alkaa pikku hiljaa ketuttaa. Ensi viikon nukun joko vieraan katon alla joka on tuttu, tai oman katon alla joka on vieras. Sain yksiön Joensuun Elleiltä, joka tarkoittaa sitä, että sain myös vuokran maksettavakseni. Vaikka ajatus äidin ja isän kanssa hengaamisesta huoneessa jossa mahtuu tuskin kääntymään koska siellä on muuttoromppeeni viime talvelta ihan sikin sokin ja hujan hajan onkin ollut hieman painostava, niin olisin silti voinut pari viikkoa vetää henkeä. Well, I guess I can breath when I'm dead... wait... shit... Kaiken kiireen lisäksi tunnen itseni ihan luuseriksi koska teen kesäkursseja nyt jo ties kuinka monetta kertaa. Plääh ja lääh. Toisaalta, en ole sairastunut syöpään, mulla on vielä 4 toimivaa raajaa ja myös läheiseni ovat toistaiseksi hengissä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mun asiat on siis oikeestaan aika hyvin.
2009-05-27
2009-05-10
NC->DC->NY
Päivitykset jäivät sitten Losin reissulta tekemättä, kun olin kiireinen ja sitten koneeni kuoli. (Ja vähänkö oli kummat tunnelmat kun heitin koneeni roskiin. Sinne se meni. Oho.)
Mutta lyhyesti. Batman ja Jokeri tulivat uhkaavasti hymyilleen (kyllä molemmat, eihän niiden pitäny olla kamuja, eihän) meitä kolmea kohti. Ennen kuin huomasinkaan, olin heidän välissään, Jokerin veitsi kurkullani ja Batman vaan levitteli siipiään vähemmän pelastavaisesti, enemmän "uu näytän niin kuulilta"-tyyliin. Yritimme hämätä salamavaloilla jotta pääsisimme karkkuun. Ei onnistunut. Veivät sitten ylimääräiset vaihtorahamme hyökkäyksen päätteeksi. Tai Ollin rahat. Miulla tai Ruutilla ei ollu tarpeeksi pientä...
Päätimme käyttää yhden päivän Santa Monica Pierillä ja Venice Beachillä. Miusta oli ihan pöhkön hienoa kun sain upottaa varpaani Tyyneen valtamereen / Tyynimereen (en osaa enää suomea, en ehkä oo koskaan osannutkaan). Laiturilla oli meneillään Kauniiden ja rohkeiden kuvaukset, eli kannattaa vahdata tarkasti. Saatan hyvinkin kävellä taustalla ohi jotain 5 kertaa :D
Sain kokeet kunnialla päätökseen ECU:ssa. En muista olenko tätä sanonut kuinka monta kertaa jo aiemminkin, mutta aina on hyvä tehdä asiat kunnolla selviksi: en oo koskaan opiskellut noin paljoa. Luin kirjoja vaikka kuinka paljon. Oikeasti. Alusta melkein loppuun...
Viimeisimpänä luin Sisterhood Is Powerful -nimisen feministikirjan. Jos feministi ollakseen pitää jättää säärikarvat ajamatta ja olla meikkaamatta, niin jätän väliin, kiitos. En pitänyt siitä kirjasta juurikaan, mutta harkitsen silti sen hankkimista. En oo koskaan torkahdellut minkään kirjan parissa yhtä tehokkaasti. Kämppis yllätti mut nukkumasta se naamalla ehkä 4 kertaa, ja lisäksi vielä useita kertoja nukahdin ilman että kämppis pääsi sitä todistamaan.
Kokonaissaldo: 3 Aata ja 1 Bee. Kurssien taso vaihteli laidasta laitaan. Periaatteessa voisi kuitenkin sanoa, että suurta älyn jättiläisyyttä ei vaadittu, kunhan näki vaivaa. Hirveästi piti tehdä, mutta tuloksen taso ei ollut tärkeä.
Classical Mythology saa ehkä parhaan arvosanan miulta. Professori oli selkeästi oikein fiksu - hauskakin vielä. Miinuksena voisi mainita, että kokeessa piti osata vastata se mikä hänen mielestään oli oikein, kirjan opettelemisesta ei ollu mitään iloa.
African American Lit oli katastrofi monella tapaa. Toisaalta luennot olivat mielenkiintoisia, mutta toisaalta puolet niistä oli peruttu. Deadlineja siirrettiin useita kertoja, studyguide kannatti opetella, sillä kokeessa se tuli uudelleen nenän eteen ja asioita toistettiin niin monta kertaa että lemmikkipossunikin, jos minulla semmoinen olisi, olisi ymmärtänyt. Eli välillä oli tylsää.
Women and Lit... Onko opettaja koskaan yrittänyt olla mielin kielin teille? Huoh. No, sainpahan hyvän arvosanan vähemmällä innolla ja yrittämisellä. Kyseisellä professorilla oli kyllä joku feminismivaltakompleksi. Turhauttavaa. En tässä ny missään nimessä hauku feministejä, mutta tämä nainen antaa heistä huonon kuvan. (Ei saa mennä vessaan, syödä, juoda, käyttää kännykkää (paitsi hän omaansa) tunnin aikana; ihan niiku jos mua pissittää niin sille mitään voisin.)
Creative Writing. Ihanan normaali kurssi. Opettaja luennoi paljon. Mieli vaelteli silloin tällöin/useasti, mutta ihan jees.
Washington DC on nyt nähty: perustuslaki ja White House ja Lincoln muistomerkki ja se iso tolppa ja Capitol Hill ja pari Simthsonian museota. Jos multa kysytään niin tää kaupunki ei mitään huippuarvosanoja saa. Ei oo fiilistä. Täällä on niin puhdasta ja hiljasta että tuntuu kuin kävelis elokuvalavasteissa. Tavallaan siis oikein kaunista, mutta jotenkin onttoa. Eilen illalla käytiin yövaloissa katselemassa White Housea. Valitettavasti matkan varrelle sattui joku tosi, tositositosi, iso ja hieno lukaali, joten kun sitten vihdoin tuli valkoinen talo, niin: "what, that's it? no offence but... lame!" Turistikirjan lupaamat mielenosoittajat olivat kyllä paikalla. Hienoo. En kyl ees nähnyt että mistä he olivat tohkeissaan.
Huomenna aamulla nautimme jälleen Amtrakin ilmastoinnista sillä junamme lähtee noin seiskalta kohti Nykiä. Palelimme ihan riivatusti matkalla NCsta DChen. Osannemme varautua paremmin tällä kertaa. Olemme ehkä hieman huvittavan näköisiä laukkuinemme. Saldo on 4 iiisoa matkalaukkua, 2 pienempää matkalaukkua, "putkikassi" (se on sen tyyppinen), parit selkäreput, isoja olkalaukkuja ja varmaan vielä joku jos toinenkin nyssykkä. Hiki virtaa.
Mutta lyhyesti. Batman ja Jokeri tulivat uhkaavasti hymyilleen (kyllä molemmat, eihän niiden pitäny olla kamuja, eihän) meitä kolmea kohti. Ennen kuin huomasinkaan, olin heidän välissään, Jokerin veitsi kurkullani ja Batman vaan levitteli siipiään vähemmän pelastavaisesti, enemmän "uu näytän niin kuulilta"-tyyliin. Yritimme hämätä salamavaloilla jotta pääsisimme karkkuun. Ei onnistunut. Veivät sitten ylimääräiset vaihtorahamme hyökkäyksen päätteeksi. Tai Ollin rahat. Miulla tai Ruutilla ei ollu tarpeeksi pientä...
Päätimme käyttää yhden päivän Santa Monica Pierillä ja Venice Beachillä. Miusta oli ihan pöhkön hienoa kun sain upottaa varpaani Tyyneen valtamereen / Tyynimereen (en osaa enää suomea, en ehkä oo koskaan osannutkaan). Laiturilla oli meneillään Kauniiden ja rohkeiden kuvaukset, eli kannattaa vahdata tarkasti. Saatan hyvinkin kävellä taustalla ohi jotain 5 kertaa :D
Sain kokeet kunnialla päätökseen ECU:ssa. En muista olenko tätä sanonut kuinka monta kertaa jo aiemminkin, mutta aina on hyvä tehdä asiat kunnolla selviksi: en oo koskaan opiskellut noin paljoa. Luin kirjoja vaikka kuinka paljon. Oikeasti. Alusta melkein loppuun...
Viimeisimpänä luin Sisterhood Is Powerful -nimisen feministikirjan. Jos feministi ollakseen pitää jättää säärikarvat ajamatta ja olla meikkaamatta, niin jätän väliin, kiitos. En pitänyt siitä kirjasta juurikaan, mutta harkitsen silti sen hankkimista. En oo koskaan torkahdellut minkään kirjan parissa yhtä tehokkaasti. Kämppis yllätti mut nukkumasta se naamalla ehkä 4 kertaa, ja lisäksi vielä useita kertoja nukahdin ilman että kämppis pääsi sitä todistamaan.
Kokonaissaldo: 3 Aata ja 1 Bee. Kurssien taso vaihteli laidasta laitaan. Periaatteessa voisi kuitenkin sanoa, että suurta älyn jättiläisyyttä ei vaadittu, kunhan näki vaivaa. Hirveästi piti tehdä, mutta tuloksen taso ei ollut tärkeä.
Classical Mythology saa ehkä parhaan arvosanan miulta. Professori oli selkeästi oikein fiksu - hauskakin vielä. Miinuksena voisi mainita, että kokeessa piti osata vastata se mikä hänen mielestään oli oikein, kirjan opettelemisesta ei ollu mitään iloa.
African American Lit oli katastrofi monella tapaa. Toisaalta luennot olivat mielenkiintoisia, mutta toisaalta puolet niistä oli peruttu. Deadlineja siirrettiin useita kertoja, studyguide kannatti opetella, sillä kokeessa se tuli uudelleen nenän eteen ja asioita toistettiin niin monta kertaa että lemmikkipossunikin, jos minulla semmoinen olisi, olisi ymmärtänyt. Eli välillä oli tylsää.
Women and Lit... Onko opettaja koskaan yrittänyt olla mielin kielin teille? Huoh. No, sainpahan hyvän arvosanan vähemmällä innolla ja yrittämisellä. Kyseisellä professorilla oli kyllä joku feminismivaltakompleksi. Turhauttavaa. En tässä ny missään nimessä hauku feministejä, mutta tämä nainen antaa heistä huonon kuvan. (Ei saa mennä vessaan, syödä, juoda, käyttää kännykkää (paitsi hän omaansa) tunnin aikana; ihan niiku jos mua pissittää niin sille mitään voisin.)
Creative Writing. Ihanan normaali kurssi. Opettaja luennoi paljon. Mieli vaelteli silloin tällöin/useasti, mutta ihan jees.
Washington DC on nyt nähty: perustuslaki ja White House ja Lincoln muistomerkki ja se iso tolppa ja Capitol Hill ja pari Simthsonian museota. Jos multa kysytään niin tää kaupunki ei mitään huippuarvosanoja saa. Ei oo fiilistä. Täällä on niin puhdasta ja hiljasta että tuntuu kuin kävelis elokuvalavasteissa. Tavallaan siis oikein kaunista, mutta jotenkin onttoa. Eilen illalla käytiin yövaloissa katselemassa White Housea. Valitettavasti matkan varrelle sattui joku tosi, tositositosi, iso ja hieno lukaali, joten kun sitten vihdoin tuli valkoinen talo, niin: "what, that's it? no offence but... lame!" Turistikirjan lupaamat mielenosoittajat olivat kyllä paikalla. Hienoo. En kyl ees nähnyt että mistä he olivat tohkeissaan.
Huomenna aamulla nautimme jälleen Amtrakin ilmastoinnista sillä junamme lähtee noin seiskalta kohti Nykiä. Palelimme ihan riivatusti matkalla NCsta DChen. Osannemme varautua paremmin tällä kertaa. Olemme ehkä hieman huvittavan näköisiä laukkuinemme. Saldo on 4 iiisoa matkalaukkua, 2 pienempää matkalaukkua, "putkikassi" (se on sen tyyppinen), parit selkäreput, isoja olkalaukkuja ja varmaan vielä joku jos toinenkin nyssykkä. Hiki virtaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
