Opettajaksi vai ei opettajaksi? kas siinäpä pulma

Käytin tänään kesäisestä sateisesta sunnuntaistani aikaa siihen että laskeskelin opintopisteitäni ja mahdollisuuksiani saada tutkinto kasaan joskus. Tarkoituksena oli selvittää lähinnä, että mitä seuraavan kahden vuoden aikana tarvitsee vielä suorittaa. Ruotsin aineopinnot lienee hyvä viedä päätökseen vaikka kurssikuvausten lukeminen aiheuttikin kylmänhikisiä reaktioita. Tai emt.

Tänä hienona ympäristöystävällisyyden aikana kun opinto-oppaita ei enää paineta saastuttamaan on hieman ikävää kun weboodi on semmonen viidakko että hiuksia alkaa tipahdella päästä ihan repimättäkin. Ensin katselin että mitkä hemmetin 10 op multa nyt voi enää puuttua enkun aineopinnoista. Sitten pikkuhiljaa tajusin että kohta D. joka oli merkitty kohtien A, B ja C yläpuolelle viittasi proseminaariin ja kandidaatin tutkielmaan, jotka molemmat olen suorittanut, eivätkä ne vain ole päätyneet oodihopsin ihmemaailmaan.
Seuraavan, toistaiseksi ylitsepääsemättömän haasteen nimi on "mistä löytyy helposti ilmaistuna mitä oikeastaan kuuluu pedagogisten perusopintoihin".

Edes laiskat kesäpäivät eivät oo saaneet mua suhtautumaan paremmin tulevaisuuteeni. Rentoutuminen/tylsistyminen eivät ole motivoineet mua innoittumaan opiskelusta ammattiin johon en halua. Tässä vaiheessa ois kummiskin ihan älytöntä lopettaa koska tähän hommaan on tuhrattu jo 4 (! byäää) vuotta - syksyt, talvet, keväät ja kesätkin. Oon siis jo kolmatta kesää suorittamassa kesäkoulua. Tämä tarkoittaa sitä että opintotukea on kulunut moniin kesäkuukausiin ja ensi tammikuussa en joudu enää pärjäämään opintotuella, vaan ilman sitä. :D Sattuneesta syystä en siis nosta opintotukea tällä hetkellä. Esimakua tulevasta tuovat nämä kesäkuukaudet kun toimeentulotukihakemus ei mennyt läpi ja sitä toivoessani en hakenut asumistukea joten elän pyhällä hengellä.

Seuraavan kahden vuoden aikana pistetään maisteri kasaan, piste. Onnekseni haluan niin kovasti jo pois tästä maailmasta etten edes tajua pelätä sitä aikuisten oikeaa maailmaa joka sitten syö minut. Tutkinnon loppuun vieminen tietysti edellyttää, että tiedän mitä siihen aion sisällyttää. Opettajaksi vai ei? Oisko kellään kasipalloa? Ainoa houkutteleva asia opettamisessa on varmahko työpaikka. Se on oikein hyvä porkkana kun tämänhetkisten rahaongelmien lisäksi voi myös huolehtia opintolainan takaisinmaksusta.

Näihin valoisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Kesä on mitä parahin rahahuolineen ja nyrjähtäneellä nilkalla niin etten voi edes mennä ulos kävelylle. Niin joo, nyrjäytin nilkkani juhannuksena -> 2 päivää hiihtelin toimistotuolilla vessaan ja takaisin sänkyyn kun odottelin maanantaita, että yths aukeaa. Seuraavat pari viikkoa meni kepeillä kävellen ja niistä luovuttuani olen ontunut, kun vain päkiällä voi kävellä. Toiveissa on, että parin viikon päästä pääsen jo kauemmas kuin postilaatikolle kiroilematta.