Denial

Kieltäydyn ajattelemasta sellaisia asioita kuten 'opintotuki loppuu helmikuussa' tai 'valmistumisen jälkeen joudun käyttämään sanaa "pääsen" töihin Siwan kassalle sen sijaan että "joutuisin" sinne.

Lukujärjestyksessäni on tällä hetkellä kaksi vapaapäivää. Tätä kompensoidakseni oon varannut toiseen periodiin kaiken mahdollisen jota weboodi tarjoaa ja joka jotenkin auttaa mua eteenpäin tutkinnon aikaansaamisessa. Aion myös kieltää tulevan koulutöihin hajoamisen mahdollisuuden.

Aloitin seminaarini ja nyt pitäis ilmeisesti olla joku teos johon sen kirjottamani roskan voi sitoa. Siis toisin päin tietysti, että mulla on teos, jonka perusteella lähden sitä roskaa muodostamaan. Niin sen pitäisi mennä. Oon kuitenkin päättänyt, että käsittelen gradussani läpi afrikkalais-amerikkalaisen historian ja käytän kahta teosta, joista toinen kertoo orja-ajoista ja toinen siitä minkälaista olo on afrikkalais-amerikkalaiselle nykyään. Parikin vaihtoehtoa olis siellä historiapäässä, mutta tarvitsen sen modernin amerikkalaisen mustan tarinan.
Tää olis ehkä helpompaa, jos sattuisin olemaan intohimoinen lukija. Valitettavasti viimeeks kun luin intohimosesti, niin kyseessä oli Himoshoppaajan päiväkirjasarjan se osa, jossa se shoppaaja meni naimisiin. Jännä juttu muuten sen kirjan kanssa: Olin jatkuvasti turhaantunut päähenkilön vuoksi, kun se oli vähän tyhmä ja pelkuri ja ärsyttävä shopaholic, mutta silti luin kuin nälkäinen opiskelija Carelian ruokajonossa - malttamattomasti.
Himoshoppaajaa edelsi vielä kiihtyneempi lukuinto silloin, kun ahmin Twilight sarjaa hotellihuoneessa San Franciscossa. I wonder if I could do a scholarly research on Twilight. I might actually have some phun while writin' ma MA thesis :D Voisin kertoilla, kuinka itikatkin on vaarallisempia, kuin Twilightin glittervampyyrit, koska itikat sentään juo ihmisten verta. Tai sitten -SPOILER ALERT- voisin keskittyä kirjasarjan moraaliarvoihin, kun vampyyri käytännössä kiristää ihmistytön naimisiin kanssaan, kun se pitää sitä puutteessa, kun se tyttö haluaisi seksiä, mutta se vampyyri ei anna.
Öööö, jooo... Eteenpäin...

Kävin tänään kuntosalilla omaohjaajalla, joka valmisteli mulle oman ohjelman (loogista, eikö, heh). En tiiä onko se kuinka monta kertaa joutunut käytännössä piirtämään kartan, jotta ohjattava löytää oikean laitteen uudelleenkin. Ei se sali iso ole (jos vertaa siihen jolla kävin USAssa), mutta ne vempaimet näyttää mun silmissä käytännössä kaikki samanlaisilta. Pultteja, vipuja, metallihäkkyröitä, pehmusteita, rullia, painoja, metalliputkia ja metalliputkia jotka on päällystetty pehmusteilla. Sitten jotta saan oikeat asetukset niihin laitteisiin niin joissakin vedetään vipua, toisissa työnnetään, kallistetaan ja nostetaan yhtäaikaa tai vedetään etu- ja keskisormella ja sitten työnnetään jollai muulla ruumiinosalla.. tai jotain.. ää. Nii, puhumattakaan siitä, että ymmärtäisin vielä toistaiseksi, että mikä pultti liikuttaa mitä osaa, kun joissakin säädetään kolme eri juttusta eri kohtiin. Sain ohjelmaani myös jumppapallon, ja hyvä etten vaan jäänyt halaamaan sitä, kun se näytti ihanasti yksinkertaiselta. Kovasti olin innoissani myös crosstrainerin jälleennäkemisestä. :)

Ehdin tänään seminaariangstin ja kuntosalitutustumisen lisäksi käydä myös kuoroharjoituksissa. Olen nyt virallisesti tosi vanha laulaja, kun vastaan ei oo tullut uusia lauluja ja monet niistä mitä lauletaan osaan jo valmiiksi ulkoa. Seurauksena ymmärrän myös sen miksi vanhat laulajat, joihin en ole ennen siis itseäni vielä osannut sisällyttää, ovat usein alkaneet jättää harkkoja väliin. Pitää ehkä etsiä itselle joku neulomus tehtäväksi, tai öljyvärimaalaus, tai voisin alkaa kirjoittamaan eeppistä runoutta.