Nannaa

Tajusin eilen illalla, että olen päivittänyt Facebook-statustani kuutisen kertaa toukokuussa, kerran kesäkuussa, ja heinäkuu jäi väliin kokonaan. :) Liikaa tekemistä, ettei ehdi; vai liian vähän, eli ei mitään statustettavaa?

Pakenin Joensuun ennätyshelteitä äitin ja isän hoteisiin. Olen toki jo uinut tänä kesänä aiemminkin, mutta nyt vasta muistin kuinka mukavaa se onkaan. En oikeastaan pysty kunnolla nauttimaan vedestä ellei se ole tosi lämmintä, koska mun varpaisiin alkaa sattua teini-iän jäädytyshoitojen vuoksi. Nyt lämpötila sitten riitti: +27 astetta C. Pikku tyttönä vietin usein kokonaisia päiviä vedessä, eikä musta näkyny muuta kuin pää silloin, kun nopeasti haukkasin lisää ilmaa ja pylly sitten kun sukelsin takasin pinnan alle.
Heti kotiin saavuttua veljentyttäreni tuli kommentoimaan, kuinka mulla on 'kaunis mekko', 'kivoja helyjä', 'ihanat läpyttimet' ja kaiken lisäksi olin kuulemma vielä 'kaunis'. 4 tunnin autossa muhimisen jälkeen tämä oli nannaa. Ilmastointi toimi normisti suurimman osan matkasta, mutta jossain vaiheessa päätettiin, ettei haluta flunssaa ja pistettiin sitä vähän lämpimämmälle. Aloin pikku hiljaa kärsiä ja yritin muuttaa olosuhteita, jolloin huomasin, että Vilin (kuskin) puolelle puhalsi ihanaa viileää/kylmää, kun taas mun puolella puhalsi lämmintä :P

Isäni on sankarini (vaikka ei osannutkaan korjata Karoliina-nukkea, mikä kyllä pudotti isin jalustalta silloin, mutta pikku hiljaa se on kiivennyt tikkaita ylöspäin). Se vaihtoi mun pyörään satulan, kun entisestä alkoi tulla tanko läpi :D Olishan se vaan ollut hauska näky varmaan jos se oiskin ehtinyt kokonaan siitä satulasta läpi, mut epämukavaakin se ois ollut... Pyörääni on tämän vuoden aikana vaihdettu satula, ketjut ja polkimet; viime vuonna renkaat. Runko on edelleen entinen ja tällä pyörällä olen ajellut 10-vuotiaasta lähtien. Kiesus! Ottaen huomioon, että entinen satula oli 10-vuotiaan pyllylle tarkoitettu, jousittamaton ja pehmusteeton, on tämä uusi satula aikamoista nannaa.

Vanhukset kyytsäsivät mut takaisin Joensuuhun, kun säälivät mua kun oisin joutunut hyppimään junasta bussiin ja bussista junaan ja sitten kävelemään helteessä asemalta kotiin kantamuksineni. Näin ollen sain samalla kyydillä pari uutta mattoa ja pottia ja huonekasvinkin. Unohdin kysyä äitiltä, että mikä kasvi on kyseessä, tai kyl se varmaan sanokin, mutta ois pitänyt kirjottaa ylös. Me ollaan huonekasvin kanssa mittailtu toisiamme tässä nyt pari päivää, ja aletaan kai tottua pikku hiljaa toistemme seuraan. Annoin sille nimeksi Tahvo-Einari, kun sen kutsuminen Kasviksi/Huonekasviksi olis jotenkin persoonatonta musta. Tahvo-Einari ei kuulemma ole kovin vaativa, mikä on hyvä, mutta se ei vielä välttämättä pelasta sitä. Muistan aina kukista puhuttaessa kertoa, että olen tappanut kimpun muovikukkia... Ihan oikeasti. Se vaan tiputteli ne kukat pois :(

Äitini katseli täällä mun kämpässä ympärilleen ja ihan kuulin, kun sen verenpaine alkoi nousta. Siitä huolimatta, että tällä hetkellä normiin verrattuna huoneessani on aika siistiä oikeastaan. Kirjahylly keskellä lattiaa ehkä tietty hämäsi. Se kun oli vielä niin uusi, ettei ollut ehtinyt seinää vasten.
Asuin 18-vuotiaaksi asti tosi pienessä huoneessa, josta muutin tosi pieneen kaksioon, josta muutin soluhuoneeseen, joka oli muistaakseni hitusen alle 7 neliötä, josta toiseen soluhuoneeseen... Nyt tilaa on 30 neliötä, jotka mä olen täyttänyt niin, ettei vapaata tai autiota maastoa juuri ole. Mulle tulee tosi kolkko tunne, jos noin jokainen taso ei pursuile tavaraa.
Olen materialistinen ja tavaraa kertyy, mutta en todellakaan mikään "uuden nuken saanut pikku-Maija on...", joka hylkää vanhan nuken. Tai vielä pahempaa, hylkää uuden nukenkin heti, kun se on vaan kotiin kannettu ja siirtyy haluamaan seuraavaa nukkea. Jos siivoilen jotain laatikkoa tai kaappia oikein perusteellisesti, mulla menee aikaa ihan vaan siihen, että silittelen ihanaa veluuri-huppariani ja pöksyjä, tai testaan jokaista huulipunaa kädenselkään, vaikka olen käyttänyt niistä useimpia jo vuosia jne. kun ihan vaan ihastelen niitä uudelleen tai muistelen milloin ne tuli ostettua tai missä kivoissa tilaisuuksissa mitäkin on päässyt käyttämään. Oliskin jännä nähdä, mitä kaikkea ottaisin kainaloon, jos tulipalo yllättäisi. Palaisin ehkä talon mukana, kun yrittäisin haalia vain kaikki oikein tähdelliset tavarat.