Postihommia

Toistan vielä täällä, vaikka juuri päivitin facebook-statukseni: Tänään leimasin ekat kirjeet Joulupukille. Kiljuin asiasta kovaan ääneen pomohenkilön läsnäollessa. Näin luon fiksua kuvaa itsestäni. Työkavereille sössötin hyvän aikaa, kun eräässä kirjeessa oli semmoisia kissatarroja, että kun katsoi vähän eri suunnasta, niin se kissa vaihtui erilaiseksi kissaksi. Yritän olla vinkaisematta ääneen ihastuksesta ihan jokaisen kissakortin kohdalla. Sisäisesti kuitenkin jokellan.

Kuvittelisin olevani koko postin oudoin lajittelija/leimaaja. Ensinnäkin jaksan joka päivä innostua siitä, kun saa liimata (osoitteenmuutos)tarroja. Tänään jouduin väärälle puolelle töihin ja tarrat jäi miulta liimaamatta, pöh! :D Myöskin koen intoa, kun saan leimasimen käsiini. Tunnen kai heti itseni tärkeäksi. Siinä missä tarrat saa mut tuntemaan itseni pikku lapseksi. :)
Lajittelupuolella jaksan vaahdota siitä, kuinka paljon kivempia Trendit ja Ellet ja Cosmopolitanit on heittää kuin TM:t, Mikrobitit ja Suomen kuvalehdet. Minä koen sisäisesti intoa jokaisen hyllytetyn naistenlehden kohdalla, koska tiedän, kuinka ihanalta tuntuu, kun se tilattu lehti löytyy postilaatikosta, ja luonnollisesti monta lehteä tekee monta ilahtunutta naista. Naistenlehdet on myös usein kiiltäväpintaisempia kuin miestenlehdet. Ja ihan yleisesti vaan nätimpiä. Varoittelin työkavereita, että älkää ihmetelkö, jos keskeneräinen naistenlehtipino katoaa nenän alta. Hymhym. :)

Aku Ankka päivinä jos satun olemaan kuudellatoista yksin, jätän Ankat viimeiseksi, sitten järjestän pinot aakkosjärjestykseen riviin pöydänreunalle, avaan ne kaikki valmiiksi, ja sitten heittelen hyllyihin.
Sanomalehtiä inhoan. Ne on ihan erityisen kuivia. Sen lisäksi, että ne pitää useimmiten jokainen taittaa erikseen ja silti ne ammottaa siellä hyllyssä sitten niin ettei sinne meinaa mahtua muuta.
Kädet tässä hommassa kyllä kuivuu. Voin nykyään tehdä kasvokuorinnan hieromalla sormenpäilläni kasvojani. Kynteni myös katoavat ikään kuin tuuleen. Tämän vuoksi yllätyin, kun olin viikon verran tekokynsillä, ja yksi lähti heti ekana päivänä ja loput pysyi koko viikon ihan kiltisti. Omat kynteni ehtivät myös hieman kasvaa siellä alla, niin että nyt on taas lehtipinoille jotain möyhittävää.

En tiedä meneekö tämä jo liialliseksi paljasteluksi, kun olen työsopimuksessa luvannut olla paljastelematta. Asioita. Vaatteet on pysyneet päällä oikein hyvin. En oikein tiedä missä raja kulkee, vai pitäisikö kaikesta mahdollisesta vaieta, mutta...

Olen yllättynyt siitä kuinka monta erilaista versiota Riihisärkänkadusta voi saada. Olen nähnyt jo ainakin miljoon erilaista kirjoitus- /ajatusvirhettä kyseisen kadun nimestä. Lempparini tähän mennessä on kuitenkin Ka15lakatu. Lollasin kun sen näin.

Vaihdoin pari viikkoa sitten lajittelusta leimaamisen puolelle (eli heittämästä pöytään, nää termit oppii kun ne elää). En ole ehkä koskaan tuntenut itseäni yhtä blondiksi. Unohdan jatkuvasti miten johonkin tiettyyn kirjeeseen piti suhtautua (eli mihin laatikkoon se tulee ja miksi). Kahden viikon jälkeen alkaa jo nolottaa kysellä, mutta se on vaan pakko nielasta, ettei mene postit väärään paikkaan.
Syiksi tähän erityistyhmyyteen ajattelin ehdottaa ensinnäkin sitä, kuinka paljon helpommin opin lukemalla, ja nyt kun ohjeet tulee aina suullisina, niin en saa niitä painettua mieleeni. Todennäköisempää kumminkin lienee se, että mun aivoni haluaisivat tietää, miksi jokin kirje menee minne ja miten sen seuraava käsittelijä siihen suhtautuu. Vähän niiku heittäessä jotkut jakajat haluaa Akunsa kirjehyllyyn, koska isommissa hyllyissä ne tuntuu hukkuvan muun postin joukkoon. Check. Akut pienten hyllyyn.
Nyt kaikki postit vaan katoaa auton perään ja lakkaa olemasta. Niiku mun maailmakäsityksessä.
Tai emt. Ehkä mä vaan oon haistellut liikaa kynsilakkaa.

Aika vierähti. Juttuja tapahtui.
Kicksin paikka jäi saamatta. Sen sijaan olen ollut töissä postilla jo kuukauden+. Miusta on söpöä, että nelivuotiaana istuin ensin isän lajittelupöydän vieressä katsomassa, kun se latoi lehtiä hyllyyn ja sitten autossa sen mukana ja koska mentiin aika lujaa, niin isot mäet tuntui aina vatsanpohjassa; ja nyt siis ladon itse niitä lehtiä hyllyyn. BTW erityisesti Elloksen markkinointitekniikka on kovin ysikytlukua. Tyrkyn tyrkyn.
Koulunkäynti on ehkä jäänyt vähän kakkoseksi, kun olen yrittänyt totutella tähän uuteen rytmiin. Aluksi lähdin idealla, että pystyn kaikkeen, joten kävin luennoilla ja luin kotona ja kävin töissä ja kuntosalilla ja ryhmäliikunnoissa ja kuvasin meikkivideoita ja siivosin ja sisustin ja... Ja sitten hajosin. On ikävää, että tunnen lusmuilevani, jos en pysty kaikkeen - tai edes puolikkaaseen kaikesta. Mieluummin kuitenkin tunnistan saavuttaneeni rajani ja hiiaan vauhtia, kuin käyn uudelleen läpi viime kevään. Phuuh. Onpa hyvä kirjoittaa tämä näkyviin, koska 'voi elämän kevät' näinhän se on. Anteeksi jos kuulostan kryptiseltä, koen vaan parhaillaan ahaa-elämystä :D (Tästä hienosta mietelmästä huolimatta, aion tehostaa toimintaani ja suunnitella koulutehtäväaikataulun ensi viikoksi. :P)

Huomenna on ainejärjestön vuosijuhlat. Pistin mekon päälle männeellä viikolla, ja se mahtui. Ei se ihan väljä ollut, mutta hällä väliä; se mahtui.
Kävin myös kampaajalla männeellä viikolla ja värjäytin ja leikkautin hiukseni. Luonnollisesti nyt jo kadun ainakin sitä värjäystä, mut ei sille nyt enää mitään voi, kun samalle kampaajalle oon menossa juhlakampaukseen, joten se vois vähän ihmetellä, jos väri on vaihtunut sitten viime näkemän, joten hällä väliä.
Mun näpit muistuttaa uuden työni vuoksi raastinrautoja (kuivat) ja kynnet pysyy sormissa vain hädin tuskin sen matkaa minkä ne on kiinni sormissa (kuivat & jätän jatkuvasti näppini lehtipinojen alle/väliin kuormaa purkaessa). Ei sinne kai kukaan tuu mun sormia kattomaan, joten hällä väliä.
Pukuni on vaaleanpunainen, ja nähdäkseni ainoa kenkävaihtoehtoni on musta, mutta hällä väliä; tällä mentiin viime vuonnakin.
En ole vielä edes suunnitelllut omaa meikkiäni, mutta tällä kertaa oikeasti hällä väliä, voin vaikka kopioida jonkun vanhan videomeikkini lol.
Eilen olin jo lannistua ja suunnittelin kotiin jäämistä.

Ai niin, ulkona on jo lunta. Vähänkö vituttaa! En mä tykkää hikisestä ja ahdistavasta kuumuudestakaan, mutta se ei lähtökohtaisesti vituta mua joka aamu, joten ennemmin kesä ja kuuma kuin talvi ja kylmä. Vittu.

Tokmannin kassalla oli tänään joku nuori mies, jonka äänestä olis voinut arvata sen kakkos- (tai ykkös-) duunin olevan joku yksinäisten naisten kuuman linjan pitäminen.
"Hei."

"Moi."

bliip, bliip, bliip

"Laitanko nää pussiin?"

"Ei tarvi, ne menee ihan noin."
(sisäistä hihittelyä ja silmien pyörittelyä)