Ei ihan shamppanjaa ja vaahtokarkkeja

Vaan romanttisia komedioita ja leivonnaisia. Tämä oli eilen kehittelemäni suunnitelma, joka lähti siitä, että näin ruokalassa juustokakkua. Alkoi tehdä mieli juustokakkua ja mietin, että osaisinkohan tehdä itse. Päätin, että en, mutta ainahan voin katsoa pakastealtaista. Mietin, että oikeastaan voisin kyllä "leipoa", mutta juustokakkua ei taideta myydä silleen 'tässä jauhot, lisää vesi, paista uunissa'. Oikeastaan mud cake tai joku vastaava kävisi juustokakun tilalle.
Olen kaipaillut elämääni romanttisia komedioita, sillä olen hiusrajaa myöten täynnä muita elokuvia. Erityisesti tsompielokuvat on nyt listan häntäpäässä ja jos joudun lähiaikoina katsomaan mädäntyneitä ihmisiä heilumassa telkkarissa, niin alan murista.
Onko mitään tyttömäisempää kuin "leipoa" ja katsoa romanttisia komedioita? Loistava suunnitelma perjantai-illalle.

Pyörin ympäriinsä Tokamnnilla jonkin aikaa, ennen kuin totesin, että niiltä ei kyllä irtoa mitään kategoriassa 'tässä jauhot, lisää vesi, paista, nami valmis'. Päätin, että olkoon, Fanipalat ajakoot asian.
Kotona valikoin leffaksi Letters to Juliet, koska se oli Makuunin Top 30 listalla. 20 leffaminuutin aikana selvisi, että tässä väen vängällä tehdään sulhosta omiin haaveisiinsa keskittyvää ja morsion toiveet unohtavaa itsekeskeistä tolloa, vaikka mies onkin varmasti noin muuten ihana ja söpö. Sillä vaan on tärkeitä omia unelmia. Epäilen, että kuvioon oli astumassa jostain salaperäinen muukalainen, joka huomioi naisen toiveet paremmin. En tiedä. En jaksanut katsoa. Liian pakotetun oloinen.
Onnekseni perjantaina on katseltavissa Greyn anatomian ja Vampyyripäiväkirjojen uusimmat jaksot. Näiden seurassa sitten koin aikomani naiselliset tunne-elämykset. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ei ihan shamppanjaa ja vaahtokarkkeja, ei edes "leipomuksia" ja romanttisia komedioita, vaan Fanipaloja ja lälly teinisarja.

Elämäni paras vuosi toistaiseksi

Näin lupasin itselleni rakettien paukkuessa. Nyt sitten oon ihan paineissa, koska en mä odota, että niin vain käy, vaan ajattelen, että itse teen tästä vuodesta sen mitä siitä tulee. Ja nyt tammikuu on jo pitkällä. Ja kaikki on ihan normaalia. Vuoden eka viikko meni lupauksen positiivisuuden harjalla ratsastaen. Tokan viikon halusin tehdä kaiken nopeasti ja jo valmiiksi, koska sitten pääsen tekemään jotain muuta. Ja nyt oon vaan niin, niin, niin väsynyt. Mistä tällainen väsymys edes pöllähti? Haluan omistaa tulevan viikonlopun olemiselle. Voisin luvata korkeintaan laittaa tiistaina tamppaamani matot lattialle. Miksi tollainen pikku juttu pitää suunnitella, eikä voi vaan tehdä heti?? Koska nyt just en jaksa, joten olkoot.
Sain äitiltä paketin postissa. Ihanan raikkaan värinen (violetti - vaalea turkoosi) aluslakana. Äiti ompeli kaks lakanaa yhteen, jotta sain pussimaisen aluslakanan. Tämä vihjeenä muillekin, joilla on tapana pyöriä lakanat irti sängystä.

En ole oikein jaksanut kirjoittaa blogia (siis tätä elämäblogia, kosmetiikkablogi voi oikein hyvin) viime aikoina. Tuntuu, ettei ole mitään sanomisen arvoista. Niinpä lopetan tähän ja menen kastelemaan Tahvo-Einarin. Se on vielä hengissä, mutta vettä se ei ole saanut nyt ehkä kolmeen viikkoon. En mä sitä yritä tappaa; näin vaan aina käy.