pikaruokaa, prinsessamekkoja ja nallukkanöllyköitä

Leikittiin eilen Ruutin kanssa turisteja ja käytiin syömässä Taco Bellissä. Teen tässä vielä arvostelukokooman eri ruokapaikoista joissa olen käynyt/käyn tulevaisuudessa, mutta sanotaan jo nyt että Taco Bell ei vakuuttanut. Jostain syystä ihmisiä Suomessa on kiinnostanut kovasti että käyn sitten varmasti kokeilemassa kaikkia mahdollisia tunnettuja ruokapaikkoja joita täältä löytyy. Luonnollisesti yritän parhaani mukaan toteuttaa muiden toivomuksia. Muutenhan en toki tietenkään kävisi paikallisissa pikaruokaloissa... öh (En kyllä ehkä hirmusti kävisikään, what would be the point when you can get burgers, fries, pizza, nachos etc. practically every day from the dining hall.)

Taco Belliin päästäksemme jouduimme ylittämään n. 6-kaistaisen tien 4 kertaa. En ehtinyt laskea niitä kaistoja tarkkaan kun piti kipittää aika vikkelään pois autojen alta. Amerikka todella on autoilevien ihmemaa. Kuka voisi edes kuvitellakaan kävelevänsä ostarilta Taco Belliin, kun kävelymatka kestää ehkä kokonaiset 6 minuuttia (kun siihen laskee sen että pitää vähän vartoa jotta ei auton eteen hyppää.) Näin ollen suojatiet on kai poistettu käytön puutteen vuoksi. Vähän pelotti että päätyykö tapattamaan itsensä pikaruoan vuoksi. Ainoa hyvä puoli ois se etten ois hengissä tuntemaan sitä noloutta joka siitä seurais.

Turisteilin myös kokeilemalla amerikkalaisia prom dressejä. Oiii! Tytön sydän senkun huokailee, kun seisoo mekkorekkien keskellä ja ympärillä tosiaan on mitä näteimpiä prinsessaluomuksia sekä semmosia hienon tyylikkäitä ja vähemmän-kaakkukoristemekkoja toisenlaiseen makuun. Mun makuun sopii kyl molemmat. Oltiin Ruutin kanssa viereisissä sovituskopeissa ja taidettiin molemmat hihkua ääneen ja vaan tuijoteltiin niitä mekkoja päällämme. Näääätttii... Olen ikionnellinen koska mulla on ihan oikeasti tarve semmoselle mekolle. Enpä usko että olisin Suomesta koskaan löytänyt prinsessamekkoa, joka on omaa kokoani. Enkä myöskään tähän hintaan. (Oli se kallis täällä, mutta ois se ollu kalliimpi siellä.) Illalla sitten luonnollisesti tulin kotiin ja naputtelin tietokoneella mekko päällä. Luonnollisesti. Onneksi kämppis oli poissa. x)

Eilen oli ystävänpäivä, eli Valentine's Day. Ilmeisesti kahden krääsäjuhlan väliin mahtuu Amerikassa aina vielä yksi krääsäjuhla. Niin paljon vaaleanpunaista oli kaikkialla että silmiä särki. Siis jos silloin kun saavuttiin tänne tammikuussa. *silmien pyörittelyä* Itse osallistuin syömällä ruokalassamme semmosta kaakkua, jossa oli oikein todella ärtsyn pinkkiä kuorrutetta päällä sekä sisällä (väriskaalaa neonpinkki yliviivaustussi). Seuraksena syljeskelin vaaleanpunaista vielä pari tuntia myöhemmin.

Yhtään korttia en lähettänyt ja yhtään lahjaa en antanut. Mikä ystävänpäivä? Hukutan kaverit krääsään sitten kun pääsen takaisin kotiin... ehkä. 

Sen sijaan sain parikin lahjaa. Kämppikseni esimerkiksi antoi mulle nallen. It was so sweet. Uskon että se pieni hippunen hoivaviettiä mikä miussa on menee ehkä pehmoleluille tällä hetkellä. Jostain syystä ne on ihan ihania. Vilin synttärilahjanalle ei meinannut millään kulkeutua postiin asti kun mulla oli niin kiire halailla sitä itse :P

Kielimielellä

Kirjoitin juuri luovaa epäfiktiota luovan kirjoittamisen kurssille. Joudun tarkastamaan mitä ääntä paperi pitää englanniksi ('kahina', 'rapina') sekä mikä on ääniraudan käännös. 

Kulttuuriin sopeutumisessa olen kohdannut muutamia ongelmia. Unohdan sanoa "please" kun tilaan ruokaa, joten se tulee myöhässä, joka tekee siitä semanttisesti ei kohteliaan vaan kärsimättömän "can I have the chicken... ... ...... please". Lisäksi kun avaan oven jollekin ja hän kiitää, oikea vastaus on "mmhmm" jonka lopussa on nouseva intonaatio. Yksi tärkeimpiä on "'Scuse me". Sitä pitää hokea joka käänteessä suorista puhumattakaan. Tämä on jo aika hyvin automatisoitunut. Aina kun joku lähestyy puolen metrin säteelle "excuse me". Kävin eräänä lauantaina shoppailemassa ja koska lauantai on vilkas kauppapäivä, niin tuota fraasia tarvitsi keskimäärin viiden minuutin välein.

Kirjakauppa Barnes & Noble on luokitellut kirjat useaan kategoriaan jotta olisi helpompi löytää mieleisensä. Näitä ovat mm. Audiobooks, Biography, Business & Money, Diet & Health, Fiction & Literature, Mystery & Crime... Minkähänlaista materiaalia on tarkoitus löytää osiosta Fiction & Literature? Eikö esim. mystery and crime kirjat ole fictionia ja literaturea? I lol'd. Älkää kertoko mulle totuutta tämän fiction and literature kategorian takana. Mulla on hauskempaa tällä lailla. :D

Mietiskellessäni että millä sanalla paperi rahisee Amerikassa ja että miksi en itse opi vastaamaan "mmhmm" kun joku kiittää kun avaan oven vaan jään aina hiljaa seisomaan yrittäen muistaa mitä piti sanoa tunsin itseni vähän riittämättömäksi. Sitten aloin miettiä, että kuinka paljon suomen kielen sanoja tiedän. Luinhan paljon paksuja kirjoja jo ala-asteella (paksuus pitää tietysti suhteuttaa ala-asteikäisen kokoluokitelmiin, mut silti). Ensimmäisen paksun oikean romaanin englanniksi luin ehkä 16- - 17-vuotiaana. Oikeastaan on oikeastaan ihmeellistä, että pystyn käyttämään jotain muuta kieltä kuin omaani niin paljon että pystyn kirjoittamaan fiktiota sillä. Oikeastaan on oikeastaan ihmeellistä, että voin keskustella amerikkalaisen kanssa ilman että tämä huomaa että olen kotoisin jostain ihan muualta. "Actually, I'm an exchange student." "Oh, really?! Wow. Where do you come from?" "Finland." "Oh, wow." 

Luonnollisesti pidemmän päälle sen kyllä huomaa että sanavarastosta puuttuu ruusukaalit ja ääniraudat. Lisäksi sain kommentteja aksentistani. "Your accent is so great. :) It's like English but like some Australian in it." Josta voin päätellä, että täysin amerikkalaiselta en kuulosta, mutta että puhujakaan ei ehkä ollut hirveästi perehtynyt brittien ja aussien aksentteihin. It's like English. Lol!

Pointti kuitenkin oli, että onhan tää nyt kuitenki aika hienoa osata kieltä. Hyvähienoa kaikki enkkikset kaikkialla. (Ja niin, musta tuo lempinimitys englannin opiskelijalle on vaan kiva. En välitä muiden mielipiteistä. Lällää.)

Joku päivä mä vielä kirjoitan jostakin mikä on hienostikin, but for now...

Telkkarista tuli päivänä eräänä mainos. Siinä esiteltiin semmoista hienoutta, että keittiön hanasta lähtisi se hanaosa tavallaan irti ja siitä seuraisi putki perässä. Näin vesisuihkua voi liikutella ja suunnata tahtonsa mukaan. Hieno juttu. Vielä kun nää keksii, että samaa voisi soveltaa suihkusuihkuihin. Siis niihin joiden alla seisotaan.
Valituksenaihe kohta 2: Suomessa yleisissä vessoissa vessapaperi saattaa olla hiekkapaperin kanssa samalla karheusasteella, mutta se harvoin on yksikerroksista. Näin ollen alle viisi metriä riittää. Toisin on Ameriikassa. Toisaalta ehkä mä kuitenkin otan mieluummin tämän pehmeän joskin ohuenohuen version.
(Olen myös ymmärtänyt, että molemmat epäkohdat kiusaavat lähinnä vain meitä opiskelijoita, jotka ovat korkeampien tahojen armoilla vessapaperipäätöksiä tehtäessä.)

Olen ymmärtänyt, että uudessa kieliympäristössä alkaa kielitaito karttua huimalla vauhdilla ainakin parin ekan viikon aikana. Ehkä se ei vaan pidä paikkaansa enää sitten, kun on opiskellut kyseistä kieltä monta vuotta. Kuukausi alkaa olla täynnä, ja olen toistaiseksi oppinut sanat 'brussels sprout' (ruusukaali) ja 'hole puncher' (rei'itin). No, ei sentään olla nollatuloksella liikenteessä.

Väsynyt ärrimurri tänään

Heräsin juuri äärettömän väsyneenä ja kohta pitäis kipittää tekemään tenttiä. 

Olin eilen illalla suht mukavasti horrostautumassa ja nukahtamassa... mutta. Kämppis katseli poikaystävänsä kanssa telkkaria ja sitten mun vainoharhani pääsivät valloilleen. Kerran olen kävellyt sisään hieman, öh, huonoon aikaan. Riittäisikö heille siis se, että mä "nukun" (lainausmerkit tulee siitä, kun en kerran oikeasti ollut unessa, pyörin vaan). Mitään ei tapahtunut, mutta uni oli karannut näpeistäni.

Huonetoverini on varmasti ihan mukava ihminen, ihan niinku mäkin oon ihan varmasti mukava ihminen (yeah, I keep telling myself that :P), mutta saman tilan jakaminen ja erilaiset tavat ja eloajat väistämättä aiheuttavat hankausta. Onko sen telkkarin pakko olla AINA auki? Onko sen poikaystävän pakko olla aina täällä? Onko pakko käyttää niin paljon huonetuoksuja?...

Noh, väsyneenä ja ärtyneenä olen ainakin valmistautunut kotitehtävän tekemiseen huomiseksi. Vihaiset naiset -kurssille pitää keksiä asioita, joista on vihainen ja joita haluaisi muuttaa.