Männeet päivät

17.1. oli kiva päivä, koska Martin Luther King teki siitä vapaapäivän, no, epäsuorasti ainakin teki.

18.1. heräsin tekstiviestiin "älä vaivaudu menemään ulos, luennot on peruttu". Uumoilin, että jonkinlaisesta sääilmiöstä voisi olla kyse, joten kurkistin ulos ja hihittelin sitten samalla kun availin konetta varmistaakseni vapaapäivän. Olihan siellä vähän jotain lumen lähisukulaista. 

Ja kyllä, tunnit oli peruttu "due to adverse weather". Tuntien peruuntumisen lisäksi lähes kaikki muutkin paikat kampusalueella olivat kiinni. Tämä tarjosi kuitenkin hyvän tilaisuuden katsoa Obaman virkaanastujaismenoja alakerran oleskelutiloissa. Torkuin toisella silmällä (se oli politiikkaa, ei kukaan voi odottaa että ihminen pysyy hereillä politiikan aikana), mutta avasin molemmat aina kun tuli jotain oikeesti tärkeetä. Niiku Mrs. Obaman asuvalinta päivälle, tai kun se joku hupaisa ukkeli siellä kertoi että "yellow is mellow". Lol.

Seuraavana päivänä odotimme kämppiksen kanssa jännityksella, onko tunteja. Ei ollut. Valitettavasti se tarkoitti myös sitä, että bussit eivät kulje ja useat paikat on kiinni, joten opiskelu ja surffailu ovat ainoat ajanviettomahdollisuudet. Tässä vieressä on vähän kaupungintynkää, mutta ei sitä voi juuri kehua. Epätoivoisina ja tylsistyneinä ajauduimme kuitenkin Ruutin kanssa tutkailemaan tarjoomuksia. Jos haluaisin pukeutua kuin tummaihoinen viiskymppinen afrikkalaisamerikkalainen nainen sunnuntaina kirkkoon tai anopin syntymäpäiville, niin kauppa sitä varten on tiedossa. Lisäksi löytyi hippisälää, hasispiippuja, seksiesineitä ja käsineitä iloisena sekamelskana. Ei siis tarvinnut kaivaa kuvetta tämän shoppailureissun aikana.

Ehdin viime viikolla jopa mukaan viettämään klubi-iltaa---

Amerikkalaiset baarit vs. suomalaiset baarit:

- vain iän 21 v ylittäneet saavat alkoholia

- pieniä

- kuumia -> hikisiä (ei ilmastointia)

+ sieltä pääsee ulos vilvoittelemaan

+ juomat on halvempia

+ kävelymatka on lyhyt joten voi käyttää järjettömiä kenkiä halutessaan

+ ei narikkamaksua

- joku voi viedä sun (mun) takin

+ seura oli loistavaa

+ ihmiset on villin näkösiä (ei kaikki, mutta niin moni että niitä tuijotellessa voi kuluttaa illan jos ei halua tanssia)

Sivuhuomautus: tänään on 23 astetta celsiusta lämmintä. Repikää siitä :D

Eka kokonainen kouluviikko on takana ja jestas kun amerikkalaiset näyttää rakastavan kotitehtäviä! Niitä tulee ainakin kolmen, ellei neljän, suomalaisen tarpeiksi. Jonkin verran on jännittänyt tunneilla. "Mitä jos se kysyy multa jotain, mitä mää sanon??" Ja myöskin kurssin alussa luetellut säännöt kummittelee mielessä, että mitä jos mä unohdan ne ja rikon sääntöjä. Esimerkin voisin kertoa Women and Literature kurssilta. Siellä ei saa olla elektronisia vimputtimia, kännykät ja tietokoneet suljetaan ovella. Muiden kurssien tehtäviä ei luokan sisällä tehdä. Tunnin aikana ei saa syödä, juoda, eikä sieltä saa poistua tai juosta ulos. Vessassa käynti on myös kielletty. Omat tarpeet pitää järjestää niin että ne pysyvät poissa luentosalista. Jos näitä sääntöjä rikkoo, saa varoituksen ja joutuu poistumaan tunnilta. Jos rikkoo toisen kerran, varoitus lähtee jollekin muulle korkeammalle taholle ja koko luokka jättää tunnin kesken. Kolmannesta varoituksesta joutuu pois kurssilta ja ilmoitus järjestyshäiriön aiheuttamisesta menee jollekin. Ohjeet tunnilla käyttäytymisestä piti allekirjoittaa ja päivätä. Se on kuulemma sitova sopimus.

Sitten vähän mukavampiin juttuihin. Käytiin tänään Ruutin kanssa hikoilemassa Recreational Centerissä. Joensuun yliopiston kuntosali mahtuisi tämän lukaalin eteiseen mennen tullen. Crosstrainerilla viuhotin 60 minuuttia, poltin n. 460 kaloria ja keskimääräinen syke oli n. 170. Oli se hieno laite se! Huolisin kotiinkin. Samalla kuuntelin musaa ja katselin nyrkkeilyä, kun sitä sattui telkkarista tulemaan, mutta myös lehtiä oli tarjolla, jotta voi lukea liikkuessaan.

Koti-ikävä tulee vähäsen aina suihkussa käydessä. Se vesi kun tulee vain sieltä ylhäältä. Tuntuu, että jalat on vielä saippuassa, kun astuu kopista ulos. Lisäksi veden lämpötila on asetettu aaltoilevalle. Eli kun avasee suihkun ja säätää lämmön, niin sitten sieltä tulee välillä mukavaa vettä, sitten kylmää, sitten mukavaa, sitten tulikuumaa, sitten mukavaa, kylmää, mukavaa, kuumaa.... Näin ollen hypin suihkun alle, pois, alle, pois.... Ja suihkussa käynti vie 2 kertaa enemmän aikaa kuin optimitilanteessa, jossa veden lämpötila on vakio.

Sää: Sää on ollut kirkasta, kuulasta, ja jopa pakkasta oli. Paikallisten pukeutuminen pysyi muuttumattomana, shortsit oli edelleen pop. Tänään sataa, mutta ei ole niin kylmä.

//edit: Oho, tuli juuri semmonen fiilis (siis ihan nyt, 19.1. klo 2:17 Suomen aikaa ja 18.1. 7:17 pm paikallista), että nyt jaksaa taas. Aikaero sekä uuteen sopeutuminen on väsytelleet aika lailla, mutta nyt tuntuu hyvältä. :)

MI: Tehtävä Kahvi

Aamukahvin saaminen on osoittautunut älyttömän hankalaksi; tai erinäköisiä litkuja on kyllä saatavilla, mutta jos haluaa mitään oikeasti kahviin verrattavaa, niin 2-3 dollaria pitää pistää likoon. Ruokailuhallin kahvi on lähin vaihtoehto. Sinne joutuu menemään vain portaat alas, asunnosta ulos ja aukion poikki. Tosin se vaikuttaa enemmän viemärivedeltä kuin kahvilta. Erikoiskahvit ovat enimmäkseen erikoisia, eivät oikeastaan kahvia. Javan Cappuccino on lähinnä oikeaa kahvia, mutta sitä varten pitää mennä portaat alas, ulos, aukion poikki, mäki ylös, suoraan ja oikealle. Ei ihan epäaamuihmisen paras vaihtoehto, mutta kuitenkin siis suunnilleen kahvia. Ostin vedenkeittimen ja pikapulveria: "Hills Bros Cappuccino (irish creme)". Muuten hyvää mutta unohtivat kahvihiukkaset pois kun innostuivat niin noista kermahiukkasista. Mur. Itku.
Pitää vielä kokeilla uudemman kerran, jospa löytäisin Walmartista silkkaa kahvia sisältävää jauhetta. Sitten voisin sekoitella näitä kahta...

Kävin eilen Walmartissa ja joudun menemään tänäänkin. Ostin nimittäin juoksukengät. Maksoin ne itsepalvelukassalla (eli tavarat vedetään omin käsin viivakoodinlukijasta läpi ja pussitetaan ja sitten vedetään kortti läpi lukijasta ja allekirjoitetaan näytölle, ei paperille(!!1)), joten varashälytin on edelleen kiinni kenkuleissa.

Ummet ja lammet

Poh. Olipas tyhmaa minulta. Tulin kirjastoon kirjoittamaan, mutta kun eihan taalla ole aakkosia ja ookkosia. Onneksi ihmisaivot osaavat kohtalaisen hyvin taydentaa tuollaiset puutteet ja klulumema jpoa ymmatraa snaat kuhnan vaan kaski vimiietsa krijiatna ovat oikeissa paikoissa. Tieda tuota sitten oikeasti. Kamppiksen poikaystava kylailee ja ajattelin antaa heille - ja itselleni - vahan omaa tilaa. Tapasin myos kamppiksen, Kimin, aidin ja jonkun (ehka) serkun.

Eilen ajattelin, etta eihan tasta tule mitaan jos ma en lahde muiden kanssa illalla ulkoilemaan. En tutustu keneenkaan ja paadyn vain istumaan koneella koko matkan ajan. Lahdin siis baarihin muiden muassa. (Ja istun nyt koneella, joten kuinkas sitten kavikaan...) Juttelin Vilille juuri ennen lahtoa ja sitten tulikin ikava ja alkoi kovasti mutruttaa. Nain ollen yritin kylla parhaani mukaan liimata hymya naamalle, mutta ei se vissiin onnistunut.
Hollantilainen Bob: "oletko sa vihainen?"
Mina: "en, oon vaan taantunut normaaliksi suomalaiseksi ;)".
Tanssahtelin aikani muiden kanssa, mutta kun tuli aika vaihtaa parempaan baariin, niin mina ja korealainen San kappailtiin kotia kohti.
Kun 25:sta henkilosta 24 kysyy, etta enko ma juo mitaan ja miksen ma juo, enko ma tykkaa juoda, niin pikku hiljaa se alkaa nyppia. Etenkin kun "ei vaan tee mieli" ei liene kovin yleinen syy.

Pari edellista paivaa oli ihan todella kylmia. Paikallisia ei tosin nayttanyt haittaavan ja shortseissa vipeltely naytti suositulta. Tanaan kuitenkin oli taas lampimampaa - semmoinen lampiman, aurinkoisen syyspaivan nakoa ja oloa. Kavin kampuksen kaupassa ostamassa ison mukin. Toisaalta se tulee ihan tarpeeseen, mutta toisaalta se on myos klassinen kampusesine, josta juodaan lempikahvit viela vuosia myohemmin (jos se on ehja) :) Kollegepuku pitaa myos hankkia. En vaan ole viela paattanyt varia. Shortsien lisaksi ECU:n logolla varustetut swetariasut ovat suuresti paikallisien suosimia. Farkuissani taidan olla ylipukeutunut :P

Kaytiin eilen Ruutin kanssa tekemassa viela muutamia perushankintoja. Seikkailtiin kampusbussilla ensin Barnes and Noble -kirjakauppaan. Ruut taisi vallan innostua :) Mie jatin kaikki kirjat hyllyyn ja aion innostua vasta kun paasen kenkakauppaan. (Tuomistani 4 parista yhdet meni rikki, mika tekee aika ison loven valikoimaan. Erityisesti siksi etta niistakin lopuista yhdet on suihkuflipflopit ja toiset korkkarit.) Siita jatkettiin Targetiin. Valtavan tavaramaaran kanssa sitten odotettiin kampusbussia ja mietittiin, etta seisotaanko me oikeassa kohdassa. Bussikylttia kun ei ole ja meidat vaan tiputettiin yhdelle.. hmm, liikenteenjakajaksi sita kai voisi kutsua... liikenteenjakajalle. Ja niita oli rivissa 20. Missa siis pitaisi seisoa odottamassa?? Oli jo ilta ja pimea alkoi tulla ja kylma ja mielessa kummitteli kampuspoliisin esitelmat siita kuinka pitaa pitaa huolta omasta turvallisuudesta. Huoli oli onneks turha.

Nyt ma aion jatkaa tasta lukemaan laksyja (niinpa, lauantaina, en makaan kasita). Toivon, etta kirjaston peralla olevat lukutilat on vahan vahemman innokkaasti ilmastoituja kuin tama tietokonetila, silla nappeja paleltaa.

Ensivaikutelmia

Jännitti sitten niin että nukuin ennen lentoa 2 tuntia. Kyyti kohti kenttää lähti ennen neljää aamulla. Saavuin juuri sopivaan aikaan, vaihdoin tulosteen lippusiksi ja kirmasin turvatarkastukseen, ostin vesipullon ja Voguen ja kävelin koneeseen. Heathrowlla jouduin odottamaan vähän pidempään. Matkalla portille huomasin käveleväni kahden suomalaisen perässä, ja sattuipa sitten niin, että he olivat myös matkalla ECU:hun. Lentokoneessa jutustelin Dukea käyvän saksalaisen kanssa. Siis sitten kun hän oli herännyt viiden tunnin uniltaan. Olin niiin kade! Käytävän toisella puolella istui suomalainen tyttö. (Suomalaiseksi tunnistin, kun hän luki Trendiä.) USA:n päässä maahantuloviranomaisten käsittelyssä ollessani kuulin hänen sanovan toiselle virkailijalle, että määränpää oli ECU. Meitä on siis neljä; luonnollisen epäkohteliaasti hölpötämme välillä suomea onnesta soikeana.
Aikaeroon sopeutuminen on käynyt hitaisesti. Lisäksi kahdessa päivässä on pitänyt sopeutua niin paljoon, että tuntuu höpöiseltä. Olen kuitenkin oppinut vetämään vessan ja osaan ostaa itselleni ruokaa onecardilla.
Rahaa käytin juuri kolmen kurssin kirjoihin yli 200 dollaria. Vielä kahden kurssin kirjat on ostamatta.

Ei täällä kovin lämmin ole, mutta ei ole lunta tai tuiskuakaan. Kylmä kai tulee vain koska siihen ei osaa varautua. Yhtenä päivänä voi olla tosi lämmin ja seuraavana hytisyttääkin ihan kunnolla. Paikalliset tosin kulkevat shortseissa ja t-paidoissa milloin vain. Kuten kauemmin paikalla ollut vaihtari totesi, ihmisten vaatetuksesta ei voi täällä tunnistaa vuodenaikaa.

Kaikki on niin isoa ja hienoa. I swears. Ja halpaakin. Opiskelijalle edut ovat mahtavat. Täällä on ilmainen bussilinja. Opiskelijakortin sai 10 dollarilla ja valokuva sitä varten otettiin korttihakemusta palauttessa. Kortin sai luonnollisesti mukaansa 3 minuttia myöhemmin... Kortille on siis ladattu aterioita 19 viikossa ja niitä voi käydä syömässä noin mihin aikaan hyvänsä yöllä kahteen asti (nettisivun mukaan ainakin; toistaiseksi aamukahvi on osoittautunut tehtävä mahdottomaksi.) Kampuksen poliisivoimat käsittävät noin 60 henkilöä, jotka tulevat halutessani saattamaan minut kotiin kampuksen paikasta a paikkaan b. Ei tosin sen ulkopuolelta. Hälytysnappeja joilla heidät voi kutsua vaaran uhatessa on siellä täällä tuolla ja jokapuolla. Kirjasto näyttää erittäin lupaavalta, ja jos siellä sattuu eteen jokin ongelma, niin kysmän voi virkailijalle lähettää tekstiviestillä tai voi käyttää IM:a. Yliopisto on paljon isompi kuin mihin olen tottunut, ja samaten sen resurssit.

Nyt nukkumaan. Huomenna pitää olla pirteänä ja skarppina Classical Mythologyssa. (Oppikirja n. 70$ jos oikein muistan, parasta olla hemmetin hyvää tekstiä...)