My First Comeback

Pieni varaslähtö melkein vuoden kestäneeseen bloggaustaukoon.
Viime vuonna lupailin itselleni parasta vuotta toistaiseksi. Ei mennyt ihan putkeen se. Tai meni jos se putki johtaa suoraan viemäriin. Suurimman osan vuotta sairastin. Suoritin ehkä neljä kurssia yliopistolla. Tänä vuonna olen sentään kunnostautunut ja karsinut turhat pois: toistaiseksi suoritettujen kurssien määrä on 1. Positiivisena puolena se, että sain siitä arvosanaksi vitosen. Jokainen kotitehtävä, ryhmäprojekti sekä tenttiin lukeminen oli kuin hampaiden kiskomista, mutta ilmeisesti nollamotivaatiollakin voi onnistua. Lupaa hyvää gradua ajatellen.
En mä kylläkään ajattele sitä gradua. Teen parhaani sulkeakseni sen tajunnasta täydellisesti, jotta voin jatkaa päivästä toiseen hajoamatta pääni sisäisiin ristiriitoihin. Kevät ja päätösten aika kuitenkin lähenee uhkaavasti ja kohta on sitten pakko ajatella se gradu työn alle tai hyväksyä elämäni ensimmäinen aivan megalomaanisen kolossaalinen epäonnistuminen.
Jotta paineet eivät jäisi turhan pieniksi, niin edessä olisi myös uuden työpaikan etsiminen. Ja löytäminen - jos nimittäin haluan pitää itseni ruokittuna (ja meikattuna). Saisin mä työpaikkani pitää, mutta työvuorosta vähennettiin tunti, joten jäljelle jäi kolme, mikä tekee kuukausipalkasta hiukkasen niukan. Mä oikeesti pidän sitä varsinaista hommaa ihan jees puuhailuna, mutta johtoporras tuntuu vähän väliä sylkevän pikkuisen päälle tavalla tai toisella. Minä olen mm. fiksu, tehokas, järjestelmällinen ja osaan hommat hyvin, joten mielestäni en ole ansainnut paskaa kohtelua. Tervetuloa työelämään, niinkö?

Lähtipäs negatiivisille raiteille. Vaihdetaan parempiin. Kissa. Täällä on kissa. Mä voisin tuijottaa sitä tuntikausia ja vaan ihailla miten sulava se on ja miten hienoja pehmeitä kaaria siinä on ja sitten jos koskettaa niin kuinka silkkinen turkki sillä on. Se kylläkin tuijottaa takasin happamana viestien, että lakkaa tuijottamasta ja leiki mun kaa.
Hani, Hunhunhanibunbun, Hannels, Hämpster, Hämpylä, Hämppi, Hämppy, Kitkit, Meien kisu, Meien pikkunen, Mamin kulta, Hunhun, Samperin katti!, Mitä vittua!, Nythani!, Noh!...
Rapsutukset sille kelpaa parhaiten aamuyöstä, jolloin se tallustelee mut ylhäältä alas, nuuhkii korvan tai muuta tielle sattuvaa ja asettuu sitten mun vatsalle hellittäväksi. Mä silittelen vähän aikaa ja sitten me nukahdetaan. Parhaassa tapauksessa herään parin tunnin päästä mahaltani ja kissa on siirtynyt mun pyllyn päälle jatkamaan unia. Huonommassa tapauksessa se on siirtynyt jalkopäähän vaanimaan mun varpaita ja tavoittelee niitä peiton alta. Pahemmassa tapauksessa se tavoittelee Vilin varpaat ja saa lentävän lähdön sekä porttikiellon kammariin.
Ihihi. Nyt se raahasi kepin narun päässä tänne ja tyhmäkin ihminen ymmärtää, mitä se tarkoittaa.