Kotona taas, paitsi et ei enää

Noin viikko sitten katselin auringon nousun kaksi kertaa 20 tunnin sisään. Heräsin New Yorkissa klo 3.45. Odottelin noin 12 tuntia JFK:llä oman lentoni lähtöä. Otin muun muassa torkut lelukissa tyynynäni (kissa, jonka saksalaiset turvatarkastuksessa raatelivat sitten... no joo, pieni reikä mahassa ei ehkä ole raatelua), meksikolaisten höpöttäessä hilpeästi ympärilläni. Herättyäni odottelu sujui onneksi hyvässä seurassa; kiitos Juliana, I may owe you my sanity. Noin samoihin aikoihin kun mun kone lähti dusseldorfia kohti oli Finnairin kone lentämässä suoraan Suomeen. Oi jospa oisin voinut olla mukana...

Saksassa minulle puhuttiin saksaa. Minä en ymmärtänyt. Löysin kuitenkin portilleni (B83 tjsp), joka oli piilotettu yläkertaan ja sinne osoittava kyltti oli vasta turvatarkastusten tuolla puolen. Turvatarkastus oli perusteellisin, jossa olin ollut toistaiseksi. Paidan vetoketju ja farkkujen napit huusivat metallinpaljastimessa, mitä ei siis tapahtunut jenkeissä - samat kuteet kuitenki oli päällä, ja... niin... kissani avattiin. Jouduin myös pakkaamaan reppuni uudelleen.
Lentokentillähän löytää oikeisiin paikkoihin seuraamalla sitä minne muut menee. Mitä jos joukon johtajana olisikin joku joka ei oikeastaan tiedä minne on menossa. Tai mitä jos se on menossa eri paikkaan kuin minä. Amerikassa on kylttejä niin että tyhmemmätkin ymmärtää (se on kai tarpeen), mutta Saksassa ja Suomessa joutuu arvailemaan parhaansa mukaan ja seuraamaan jengiä
.
Matkustimme saksalaisen teiniryhmän kanssa Suomen maalle. Ja sitten äiti halasi. :) Ja isä vei meidät hengissä ulos Helsingistä.

Nukuin kotona 2 yötä, sitten lähdin Lappeenrantaan ja nukuin siellä yhden yön, sitten Joensuuhun ja nyt olen nukkunut täällä jo aika monta yötä, kohta lähden nukkumaan pari yötä Lahdessa ja sitten kiiruhdan takaisin Joensuuhun. Matkalaukut on vielä purkamatta ja elämä repusta alkaa pikku hiljaa ketuttaa. Ensi viikon nukun joko vieraan katon alla joka on tuttu, tai oman katon alla joka on vieras. Sain yksiön Joensuun Elleiltä, joka tarkoittaa sitä, että sain myös vuokran maksettavakseni. Vaikka ajatus äidin ja isän kanssa hengaamisesta huoneessa jossa mahtuu tuskin kääntymään koska siellä on muuttoromppeeni viime talvelta ihan sikin sokin ja hujan hajan onkin ollut hieman painostava, niin olisin silti voinut pari viikkoa vetää henkeä. Well, I guess I can breath when I'm dead... wait... shit... Kaiken kiireen lisäksi tunnen itseni ihan luuseriksi koska teen kesäkursseja nyt jo ties kuinka monetta kertaa. Plääh ja lääh. Toisaalta, en ole sairastunut syöpään, mulla on vielä 4 toimivaa raajaa ja myös läheiseni ovat toistaiseksi hengissä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mun asiat on siis oikeestaan aika hyvin.