Mualla - päivät 3 ja 4, sekä yö niiden välillä

Tänään on päivä neljä, ja ilmeisesti tänään ei tule tapahtumaan yhtikäs mitään. Vanhuksille sunnuntai on lepopäivä, joten mitään pyykkien hakemista (ulkoa, ennen kuin rippaa sadetta) raskaampaa ei tehdä.

Eilen sen sijaan kylvettiin kurkut sekä perunat. Kurkkujen laittamiseen meni ehkä vartti. Sen jälkeen palasin sisälle ja kävin Etono-puikon kanssa läpi kaikki 9 itikanpuremaa kintuissani. On se, kesä se on.

Koska oli lauantai, niin käytiin saunassa. Jälleen. Niin tehdään lauantaina, koska on lauantai. Sillä ei ole mitään väliä, että mökillä oltiin kylvetty myös kahtena edellisenä päivänä. En valita. Rakastan puhtautta. Se on muuten eri asia kuin siisteys, minkä jokainen kämpässäni käynyt voi todistaa. Hiukseni tosin lienevät vähän väsyneet näin intensiiviseen puhtauden ylläpitoon sekä saunan sadan asteen lämpöön.
Päivän liikuntana päätin kävelystää mökillemme. Matka on n. 10 kilometriä ja tie on mutkaista ja mäkistä. Vanhukset menivät jo edellä, ja itse päädyin sitten seisomaan kaksi minuuttia autotallissamme kahden vaiheilla polkupyörää tuijottaen. En epäillyt ettenkö jaksaisi 10 km kävellä, mutta siihen menee niin pitkä aika ja vähemmässäkin pitkästyn omiin ajatuksiini.
Itseeni sisuuntuminen voitti helppouden hakuisuuden ja tunti ja 50 min myöhemmin olin perillä ja mulla oli rakko kantapään sivussa. Rikastuin myöskin 10 senttiä matkalla, kun löysin bussipysäkiltä kolikon. Tien sivussa olleen sukkaparin jätin omistajalleen noukittavaksi takaisin talteen. Pääni sisuksiin kyllästyin noin tunnin tallustamisen jälkeen, joten soitin sisarelleni, jonka kanssa höpöttäessä seuraava puolituntinen meni paljon letkeämmin :) Loput matkasta hölkkäsin, joten päämäärässäni näytin siltä, kuin olisin raskastakin liikuntaa harrastanut. Pitkille kävelylenkeille tarvisi kyllä mielellään olla seuraa.

Haetaan semipuheliasta, mutta myös kuuntelemiseen kykenevää miestä tai naista Joensuun tai Savitaipaleen alueelta (tai molemmilta). Kävelyvauhtisi saisi olla jotain 4,5 - 7 km/h väliltä; toivon joustavuutta fiiliksen mukaan. Kissoista pitämisestä saa plussaa, mutta se ei ole pakollista.

Yöllä.
Välillä vanhemmat jaksavat yllättää. Meillä on kotona käyty menneisyydessä taisteluita siitä, milloin ja mihin saan mennä, kuten varmaan jokaisen teinin kotona. Vanhemmilleni kirkonkylässä käyminen on rasittavaa, vaikka matkaa on vain 13 km ja hevosilla pääsee vartissa. Savitaipale on kuitenkin aika kuollut mesta, joten pitäisi päästä Lappeenrantaan asti. Sinne on pidempi matka ja bensa on kallista ja ainako pitää olla menossa ja är ja mur ja tuhah-tuhah. Joten kun mieleni teki siskon kanssa laulamaan karaokea, niin saunassa ollessa pohdiskelin asian puhki ja päätin etten edes jaksa sitä verbaalista ja mentaalista paheksuntaa, mikä menemistä varten pitää käydä läpi. Istahdin sohvalle lukemaan kirjaa (Jennifer Weiner, check her out, she writes amazing) ja kohta äiti kysyi, että enkös mie mihinkään mene illalla rilluttelemaan. *pölhöilme*. Lähdin kymmenen tienoilla ajelemaan kohti Lappeenrantaa.

Karaoke on kumma ilmiö. Sitä tekee hirmusti mieli tehdä, mutta se pelottaa ihan vietävästi - siitä huolimatta, että en varmasti ole laulajakaartin huonoimmasta päästä, on mulla ihan valtavat suorituspaineet karaoken osalta. Hermostun niin kovasti, että mitä lähemmäs oma vuoro tulee, niin sitä enemmän tutisuttaa ja vessattaa ja pöytäseurueen kanssa keskusteleminenkin alkaa tökkiä. Pienellä lavantapaisella seisoessa mie tärisen välillä niin paljon, että mietin että huomaako yleisö, että mulla tahtoo polvet pettää... joskus myös pakaralihas tärisee ongelmallisesti :D Kukaan ei kuitenkaan edes yleisössä katso minuun päinkään, suurin osa porukasta on vieläpä ihan jurrissa ja minä kuitenkin tiedän osaavani laulaa ihan nuotin mukaan, joten syytä ei pitäisi olla jänskätä niin paljon. Taidankin alkaa aktiiviset karaokelaulajaiset, ja katson, että pääseekö tästä tunteesta vaikka eroon. Alan käydä Haarikassa niin usein, että kanta-asiakkaat kyllästyvät :P ja henkilökunta tietty kanssa :P Mun pitää vaan huolehtia kunnon nesteytyksestä kuivumisen välttämiseksi, sillä joudun oikeasti aina hermostuessani juoksemaan vessassa ihan tajuttoman usein.

Oon myös pitkään ollut sitä mieltä, että karaokelaitteissa on jotain sellaista, joka saa laulajan kuulostamaan huonolta taitotasosta huolimatta. Joudun kuitenkin ehkä analysoimaan tämän mielipiteen uudelleen, sillä eilinen laulu kuulosti ihan mukiinmenevältä. Saattaa olla, että olen parantunut laulajana, tai sitten kyse on vetäjän vaihtumisesta.
Vessassa sain palautetta laulustani: "vitsi, sie olit iha ku joku ameriikan maaria käärei".

Neljän jälkeen aamulla lähdin ajelemaan kotia kohti, ja vaikka vannon, että olin hereillä ja silmät auki koko matkan, niin kumman äkkiä se matka tuntui menevän.

fiiliksissä tällä hetkellä: <3 pannukahvi