Näin lupasin itselleni rakettien paukkuessa. Nyt sitten oon ihan paineissa, koska en mä odota, että niin vain käy, vaan ajattelen, että itse teen tästä vuodesta sen mitä siitä tulee. Ja nyt tammikuu on jo pitkällä. Ja kaikki on ihan normaalia. Vuoden eka viikko meni lupauksen positiivisuuden harjalla ratsastaen. Tokan viikon halusin tehdä kaiken nopeasti ja jo valmiiksi, koska sitten pääsen tekemään jotain muuta. Ja nyt oon vaan niin, niin, niin väsynyt. Mistä tällainen väsymys edes pöllähti? Haluan omistaa tulevan viikonlopun olemiselle. Voisin luvata korkeintaan laittaa tiistaina tamppaamani matot lattialle. Miksi tollainen pikku juttu pitää suunnitella, eikä voi vaan tehdä heti?? Koska nyt just en jaksa, joten olkoot.
Sain äitiltä paketin postissa. Ihanan raikkaan värinen (violetti - vaalea turkoosi) aluslakana. Äiti ompeli kaks lakanaa yhteen, jotta sain pussimaisen aluslakanan. Tämä vihjeenä muillekin, joilla on tapana pyöriä lakanat irti sängystä.
En ole oikein jaksanut kirjoittaa blogia (siis tätä elämäblogia, kosmetiikkablogi voi oikein hyvin) viime aikoina. Tuntuu, ettei ole mitään sanomisen arvoista. Niinpä lopetan tähän ja menen kastelemaan Tahvo-Einarin. Se on vielä hengissä, mutta vettä se ei ole saanut nyt ehkä kolmeen viikkoon. En mä sitä yritä tappaa; näin vaan aina käy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti